En vanno kummankaan nimeen, mutta kummankin käytössä pitäisi olla järki mukana.

Nykyään on jopa jollain tapaa muotia vastustaa linjaamista henkeen ja vereen, mutta riskinsä ne ovat ulkosiitoksessakin. Varsinkin yksittäisen pentueen kohdalla. Paljon riippuu rodusta ja käytettävissä olevasta materiaalista, mutta itse olisin sillä linjalla, että vähän kumpaakin.

Jos loputtomiin linjaa, geenipooli kapenee ja kapenee ja kohta ei enää ole mahdollista vetää ulos. Suomalaiset lk ibizat ovat tästä tällä hetkellä erinomainen esimerkki... Tilanne kokonaisuudessaan ei ole kyllä huolestuttava, koska uutta verta on mahdollista tuoda.


Olen siis sekä ulko- että sisäsiitoksen kannalla, sekä kumpaakin vastaan.

Omista koirista kaikki ovat linjattuja, kaksi ekaa "sattumalta", kolmannen valitsin nimenomaan sen perusteella mitä sen takaa tulee ja kun päättelin, että kun on linjattu juuri senkaltaisiin koiriin joista itse pidän, niin suuremmalla varmuudella saan sitä mitä haluan.
Ja sain; Norma on hyvin selvästi sitä mitä sukunsakin!

Jos pienessä rodussa kaikki kasvattajat julistaisivat tekevänsä vain ulkosiitosta, seinät tulisivat äkkiä vastaan silloinkin. Erillisiä sukulinjoja on vähän ja ulkosiitoksen avulla kaikki erilliset linjat yhdistyvät ja lopulta on vain yksi linja, jossa kaikki koirat ovat sukua keskenään. Jos minulla olisi mahdollisuus tuottaa tasaisesti pentueita parin pentueen vuosivauhdilla, pyrkisin toki tekemään ulkosiitosyhdistelmiä, joissa sukusiitosasteet jäävät alhaisiksi, mutta todella suuri ongelma olisi yhtäaikaa saada rodun sisällä linjat pysymään erillisinä siinä mielessä, että ulkosiitosmahdollisuuksia olisi jatkossakin.

_________________
Jänön kanssa kilpasille
karkas' koira valkoinen.
Ajo jatkui kylätielle
halki pellon lumisen...

Tietysti linjataan - ainakin silloin kun siihen on perusteita. Eihän sekään mikään itseisarvo ole, ainoastaan työkalu.

Puhtaat ulkosiitokset ovat pennutusta, eivät jalostusta. Ja ainakin greyhoundeissa lienee tarkoitus yrittää saada nopeampia koiria aikaiseksi. Ausseissa linjataan, Irkuissa vähemmän. Ausseissa on nopeammat koirat, joten...?

Tietysti joissain määrällisesti pienissä roduissa ulkosiitos on pakko kannan pienuuden takia. Mutta siinä onkin kyse pelkästä tekohengityksestä - ja minä ainakin kyseenalaistan koko homman.

Nykyinen kasvatustyö on aika puhtaasti säilyttävää jalostusta, ei rotua muuttavaa. Kuten homma aikoinaan - eikä tarvitse mennä sataa vuotta kauemmas - oli joka rodussa. Mutta ilmeisesti rodut ovat sitten valmiita. Tai jotain.

Toki linjauksilla on haittavaikutuksensa - näkeehän sen jo jokaisessa irlantilaisessa pikkukylässä - jos linjaukset ovat liian tiukkoja, joka sukupolvessa ja/tai linjataan vääriin koiriin. Mutta silti joku käyttömittari on aika pelastava tekijä tuossa: kun elinvoima tai muu kyky heikkenee linjauksen, sisäsiitoksen. takia liikaa, niin se sukulinja kuoli sitten siihen.

Mulla ei ole tähän oikeasti mitään kantaa, sillä mulla ei ole tietoa niin paljoa. Mutta varmaan menee niin, että järki mukana tässäkin touhussa.

(oli myös pakko äänestää, kun musta on niin sairaan kiva painaa tuommoisia nappeja. Arvoin ja arpaonni osui viimeiseen kohtaan )

_________________
Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle.

Enemmän varmaan varoisin linjaamista kuin varsinaisesti harrastaisin sitä. Tai no, varoisin nostamasta linjauksilla sukusiitosprosentteja turhan korkeiksi. Toisaalta joissain tapauksissa linjaaminen on myös ihan perusteltuakin enkä jättäisi myöskään kahta hyvää, toisilleen sopivaa koiraa, joiden yhdistelmällä olisi mun nähdäkseni rodulle jotain positiivista annettavaa, käyttämättä vain koska samalla tulisi linjattua löyhästi johonkin koiraan.

Kuitenkin haluaisin tietoisesti välttää toistamasta enää sellaisia koiria jotka jo nyt toistuvat kovin paljon suomalaisten koirien sukutauluissa. Mieluummin toisi kantaan harkitusti vähän uutta verta kuin edesauttaisi aina vain ahtaammiksi käyviä linjauksia.

Mutta juu, en ole siis sen enempää jyrkästi puolesta enkä vastaan, mutta ottaisin huomioon rodun yleisen tilanteen ja pyrkisin käyttämään valinnoissani tervettä järkeä. Mikä tietysti voipi olla helpommin sanottua kuin tehtyä, sillä ainahan se on helppo näin pelkkänä harrastajana ja teoriassa olla ideologinen kuin sitten saada asiat toimimaan käytännössä..

_________________

afgaanit Scented Allieverwanted - CHOCOBO & You Wanted More* - ALEXANDER
saluki Qashani Thaqib an-Nazar - NOKI
In loving memory - afgaani Hienohelman Menuhin - RASMUS

Mitenkäs tähän kaikkeen sitten liittyy sekalinjaiset koirat? Onko se jo ihan eri asia? Miten siihen tai niihin sekalinjasiin koiriin suhtaudutaan?

Nimim."kyselyikä"

Mikä on sekalinjainen? Minä yhdistän sen geeli-rata-yhdistelmään, mutta en tiedä tarkoitako sitä.

Kuka suhtautuu mitenkin, mutta harvempi niihin positiivisesti suhtautuu - ne kun eivät ole toimivaa jalostusta. Tai tiedän minä yhden, joka suhtautuu - kunhan ne sekalinjat ovat Romaniasta

Mutta eihän noin vahvaa jakoa ole kuin greyhoundeissa. Siis 10-ryhmän puolella.

Varmasti näistä sekalinjaisista (näyttö/käyttö) voi saada hyviäkin harrastuskoiria ja jossain tapauksessa jotain valioitakin mutta jos haluaa terävimmällä huipulla kilpailla, etenkin radalla tai näyttelyissä, niin on ns. "valittava puolensa". Tossa vähän KoiraNettiä selailin niin aika vähän wipukoissa on viime vuosina ns. sekalinjaisia pentueita tehty, myös MVA/KVA-koira alkaa olla melkoinen harvinaisuus.

Just sitä geeli-rata yhdistelyä tarkotin

Joissain palveluskoiraroduissa tuntuu nuo käyttöpuolen koirat olevan muodissa ja sekalinjasetkin on vissii "kova sana", onhan niissä sitä paljon hehkutettua käyttöpuolta mukana.

Mutta mitens on vinttikoirilla? Jos nyt ei sitten lasketa greytä mukaa , kun on linjat niin kovin eriytyneet.
Itseäni tietty kiinnostaa tilanne whippetin kohdalla? Muilla vinteillä ei ymtääkseni olekkaan linjat niin eriytyneitä näyttelyyn ja radalle..?

Jaskahan kerkeskii väliin jo vähä whipukoiden tilannetta valaista.

Onko se sitten niin, että sekalinjasten tekeminen on vaan pennutusta eikä jalostusta? Vai voisko siitä löytää jotain jalostuksellisestikkin (<- kauhee sana) arvokasta..?

Tästä oli polskikeskustelussa jo puhettakin, mutta linjaamisessa pienipopulaatiollisten rotujen suhteen on sekin etu, että niin kauan kuin linjataan, on mahdollista vetää myös ulos. Jos taas aletaan pääsääntöisesti käyttää täydellistä ulkosiitosta, on vastassa hyvin pian se tilanne, että koirat loppuvat kesken, erillisiä linjoja ei enää ole, eikä ulos vetäminen enää onnistu lainkaan.

Pelkkä ulkosiitokseen pohjautuva kasvattaminen on munkin nähdäkseni enemmän yksittäisten pentueiden teettämistä (ei kuitenkaan sanan negatiivisessa merkityksessä) kuin suunnitelmallista jalostusta.
Tai siis, miten sen nyt sanois. Arpapeliähän se enimmäkseen on, ikinä et voi tietää mitä ulos tulee.

Eli kyllä mä kallistun lähinnä siihen, että linjataan, mutta säännöllisesti uutta verta mukaan hakemalla.

No tässä on varmaan kyse siitä, miten ihmiset käsittävät termin jalostus. Mun mielestä pennutus on sitä, että ei pyritä mihinkään kuin korkeintaan ehkä taloudelliseen tuottoon, mutta jalostuksella on tavoite ja silloin myös suunnitelmallinen ulkosiitos on jalostusta, jos sillä pyritään esim. terveyden, luonteen tai rakenteen parantamiseen tai sitten vaikka geenipoolin kasvattamiseen omissa linjoissa. Eli mä en näe ulkosiitosta jalostuksen vastaisena toimintana, kuten jotkut edellä.

Tietysti jos tavoitteena on ns klooni eli se, että esim. ulkomuoto on mahd. samanlainen, niin totta ihmeessä kannattaa linjata. Samoin kai kannattaa linjata jonkun nopeuden tms. suhteen, mutta seinä tulee vastaan siinäkin jossain vaiheessa ja sitten tosiaan on pakko vetää ulos. Kumpi sitten on parempi, vetää silloin tällöin ulos ja nollata tilanne vai yrittää pitää oma kanta geenistöltään mahdollisimman laajana koko ajan ja niissä rajoissa pyrkiä tuloksiin.

Mä en osaa ilmaista tätä kovin hyvin

Pienkasvattajat harvemmin edes kykenevät tekemään nimenomaan jalostusta (pitäisiköhän tuokin määritellä). He enemmänkin lyövät koiria yhteen ja toivovat parasta. Jalostaminen nimittäin vaatii karsintaa, ja jos siitoskoirat rajoittuvat muutamaan ja se uusi siitosnarttu valitaan kahden päivän ikäisenä pentulaatikosta, niin missä on se valinta - karsinta?

Ulkosiitoksella voidaan jalostaa. Tehdään vaan niin pahuksesti pentuja ja siitokseen päästetään vain parhaat. Miten keittiökasvattajat tuon toteuttavat?

Sakemanneissa alkaa geeli olla entistä pahempi kirosana, koska käyttö on muodissa. BTW, nimenomaan sakuista tuo geeli-ilmaisu on alunperin lähtöisin. Ennen kaikki tekivät pentuja "käyttöön ja näyttöön", joka pääsaäntöisesti oli aivan puppua. Koira harvemmin sopii molempiin. Ja osaksi - itseasiassa aika useasti - kasvattajien linjavalinnan päättävät omistajat ja heidän halunsa harrastaa. Tee siinä sitten IPO-3 jalostusta, jos omistajat suuntaavat vain Messariin. Ja päinvastoin. Sakuissa tuo käyttöjalostus on myös välillä vähän sitä ja tätä. Kun tulee ruma tai harmaa pentu, niin se on automaagisesti käyttökoira. "Hyvät" takakulmaukset, ja meillä on seuraava MVA käsissä geeli-jalostuksesta. Lisäksi linjat ovat heti käyttölinjaa, kun jollain on joku hemmetin tokon alo-tulos ja jäljen ykkönen. Greyden kuilu linjojen välillä on enemmänkin Alpit verrattuna sakuihin, joissa voidaan puhua Grand Canyonista. Greypuolella ei sentään tapella nyrkit veressä, haasteta oikeuteen ja kannella vastapuolta vuosikokouksista ulos - eli oli GRL:n perustamisessa puolensakin

Vuorikiipeily on hauskaa, kuulemma, joten eikun suunta korkeimmalle huipulle... Mistä löydät ajavan, juoksukykyisen geelin? Ei niitä radoilla pahemmin käy. Romanialaisilla tietysti on, mutta ei noihin ex-rys..slaa... äh, no ei niihin voi luottaa.

Mua on aina ärsyttäny koirien jakaminen tiettyihin linjoihin, koska ääripäät ei ole ikinä hyvä asia. Ne johtaa aina ylilyönteihin, jotka aiheuttaa pahimmassa tapauksessa elinkelvottomia yksilöitä. Toisaalta olenko mä sit vaan ymmärtämätön kun olen ekaa kertaa elämässäni kaksilinjaisen rodun parissa?

Yleensä sitä parjataan näyttelylinjaa ja osa tuntuu olevan sitäki mieltä et jos pitäydytään käytössä nii kaikki ongelmat katoaa. Kuitenki just lueskelin jotaki artikkelia geenistä, joka pistää whippetit juoksemaan lujempaa ja lujempaa. Olikohan sama vai sen kanssa käsikädessä kulkeva geeni aiheutti sellasia ylimuskeloituneita, porsaan näkösiä whippettejä (joka kyl tekee kaikkea muuta paitti juoksee). Samoten itte tykkään kyseenalaistaa senkin että onko ne käyttölinjan pyrkimykset sen parempia ku näyttölinjan? Esim. sakuissa välillä tuntuu et nykyään yhä useampi koira räjähtää käsiin.

Sitä oon kyl whippeteissä miettiny et onko ainakaa Suomessa se linjaero niin suuri, koska joko en oo ikininä juoksulinjaseen tavannut tai en vaan erota niitä. Sitten tässä vasta lueskelin jonku "geeliwhippetin" juoksutuloksia ja iha hyvin se mun puolesta viipotti siellä. Omastani voin vaan sen sanoa et sen ei kyl tartte juosta yhtään lujempaa oli linja mikä tahansa.

Njoo, tyhmän mietintää.