Kyllä otin rodusta selvää (en minä muuten olis sitä koiraa ottanut), mutta taisin löytää asiasta vain yhden kappaleen mittaisen tekstinpätkän, joka parilla lauseella sanottiin että on nämä kaksi linjaa ja oman harrastusvalintojen pohjalta pitäisi valita linja.. tai jotain. Oma kokemus on se, että aika tyhjä kasvattajilta kysellä ku heti mustamaalaavat toisia ja haukkuvat alimpaan maanrakoon. Toisaalta mitä nyt oon myöhemmin kyselly niin tosi asiallista selontekoa ja vertailua on tullut. Mulle on ihan uutta että löytyy tommosiaki rotupiirejä, jossa ei joka ikinen hetki puukoteta toista selkään ja haukuta joka tilaisuuden tullen.

Tympein siinä linjajaossa on se, että se estää sellaisen kokonaisvaltaisen harrastamisen (tai ainaki näemmä greyllä?). Kiva ois käyttää koiraa käyttö- ja näyttökisoissa. Tai no voishan sitä, mutta jos nää geelit on nii hitaita nii jaksaako sitä oikein maksaa siitä että saa lyödä päätään seinään.

Mut greystä mä en puhu ny mitään ku en nisitä tiedä mitään.

Jos whipuista puhutaan niin käsittääkseni se juoksijatyyppi on iha yhtä hyvin ihmisten kehittelemä ku näyttelytyyppi, sitä ku ei mun lukemani mukaan ole koskaan käytetty varsinaisessa metsästyksessä, vaan nimenomaan se kehitettiin radalle. Että tekeekö juoksutyypistä sit ihanteellisemman se, että enemmän sen näkösiä koiria on juoksuteltu joskus hamaassa historiassakin. Ku on ne muutkin rodut muuttuneet ulkomuodollisesti eikä kukaan tuu sanomaan että ne ei ole rotutyypillisiä.

"Ja tuohon geenipooliin. Siinä vaiheessa kun koiria on niin paljon, että se kykeytyy jakautumaan, niin minkäänlaista pulaa jalostuskoirista ei ole - määrä takaa sen."
ei välttämättä. Esim. hollanninpaimenkoirat on jaoteltu turkkityyppien mukaan sälittävän pienestä geenipoolista ja lukuisista ongelmista huolimatta ne pidetään erillään irveellä. Iha siitä syystä että jos ne sekotetaan niin sitten kaikki on sileäkarvaisia.

"Eikä siinä mitään, näyttelyt on paras paikka nähdä samanaikaisesti eniten erilaisia koiria (varsinkin näissä jakautumattomissa roduissa), mutta jos oma silmä ei sano mitään, vaan kaikki ERIn saaneet koirat tai muotovaliot ovat automaattisesti hyviä, niin metsään mennään..."

tässä kyllä komppaan ja lujasti. Vähän kritiikkiä siihen mitä tuomarit sanoo. Munkin ekassa rodussani, bichoneissa, suunnilleen mikä tahansa tiskirätti saa nykyään eri:n ja niitä sitten iloisesti astutellaan ku täyttävät rotujärjestön vaatimukset. Joskus suorat H:n koirat vetelee oikein roppejakin.

Ne, jotka panostavat ulkonäköön. Antaa höpistä



Mua ei ainakaan lämmitä rodunomainen ulkonäkö, jos se ei toimi siinä harrastusmuodossa, jossa toivoisin.
- Tai lämmittäähän. Mun afgaani olisi varmasti pärjännyt näyttelyissä paremmin kuin radalla, mutta radalle mä sitä siitä huolimatta raahasin häviämään. Silti se on ihan ykköskoira.



Harrastamista ei estä mikään (niinkuin tuolla mun affella), kilpaileminen on sitten toinen juttu.

_________________
https://twitter.com/MikkoPeel
http://instagram.com/mikkopeel/#

Miksei niitä muuten kiristetä?

Eihän hommassa ole mitään järkeä, kun käytännössä kisoissa ei näe yhtään wipukkaa joka ei rajaa rikkoisi. Käyttövalion arvostaminen on tuolla meiningillä vähän sama kuin arvostaisi koiraa jolla on mantteli päällä.

_________________
Markus Wasara
&
Furahan Kito Kwezi - Funny
Asarafi Paran-Tir - Usva

^^ Eivätkä näyttelyharrastajia varmaan lämmitä ne ylimääräiset sadasosasekunnit, jos koira ei toimi siinä harrastusmuodossa, jossa he toivoisivat sen toimivan. ( )


Ja heitäkin varmasti välillä harmittaa, kun juoksupuolen harrastajat puhuvat epärodunomaisuudesta ja muistavat joka kerta teroittaa kuinka paljon hitaampia ja vietittömämpiä geelit ovatkaan.

Ympäri mennään, yhteen tullaan jne. Ei tuohon varmaan mitään ratkaisua ole, mutta tälleen ulkopuolisena samaa asennetta on yhtä lailla kummallakin puolen. Kumpikin pitää omaa linjaansa parempana.
Tietenkin, miksi muuten he sitä olisivat edes valinneetkaan?

Siinäpä se. Siitä se jakautuminen alkoi.
Ja kaikki ovat omiinsa tyytyväisiä.

_________________
https://twitter.com/MikkoPeel
http://instagram.com/mikkopeel/#

^ Aivan!

Vaan ihmisiä kun ollaan, niin ei aina osaa järkevästi suhtautua siihen, ettei se oma olekaan kaikkien muiden mielestä paras.

Paitsi tietty mun koirat.

Varmasti. Enkä minä sitä kiellä, että asian jatkuva esiintuominen - omaltakin puoleltani - on useasti turhaa. Mutta ei aina... Oma kehno motiivini on puhdas aikojen takainen katkeruus geeliporukoita kohtaan
Mutta suoraan sanoen, vaikka nly-hemmoille nuo aina kohdistuvatkin, niin lopullinen maalitaulu minulla on aika Kennelliitto - niin hemmetin kauan, kun he väittävät että Maailman kantakirjan greyhoundit ovat sekarotuisia, eikä niitä saisi rekisteröidä Kennelliittoon. Olkoonkin että tuohon on tullut lievennyksiä, niin edelleenkin Suomi puolustaa aktiivisesti FCI:n päätöstä olla rekisteröimättä kilpailevien kantakirjojen koiria. Ja kun Kennelliito nimenomaan ajaa marginaalisten geelien asiaa, niin minä olen geelejä vastaan. Nih!

Ja ideologisella pohjalla kannatan greyssä käyttöjalostusta, en ulkomuotojalostusta.

Ja tuosta vertauksesta hollantilaisiin. Ne ovat määrällisesti aika paljon vipukkaa pienempi rotu. Niin Suomessa, kuin maailmanmittakaavassa. Joten vertailu ontuu - oikeamminkin se vain tukee minun väitettäni

Kennelliitto tekee kyl turhan vaikeiksi nuo rotukiekurat. Täysin hyvät rotukoirat jää ulkopuolelle turhien muotoseikkojen vuoksi ja muuta yhtä ihanaa. Yks tuttuki oli tuomassa ulkomailta lupaavaa koiraa, mutta ku kasvattaja ei rekisteröinyt FCI:n vaan johonkin olikohan käyttökoirarekisteriin, niin hän ei sitä Kennelliittoon saisi. Turhahan s eon sieltä asti sitten lähteä sekarotuista raijaamaan kalliilla rahalla.

Juu, mutta tarkotinkin sitä että ei niitä aina ole tarpeeksi. Muutoinki tykkään ajatella että oli kuin iso rotu tahansa niin ei saa tuudittautua siihen, vaan pitää aina aktiivisesti etsiä sitä uutta verta. Ihan vaan siksi, koska muutoin käy kuitenkin niin että ne samat suvut pyörii vuodesta toiseen ja ku niitä tarpeeksi sekotellaan niin ei siihen kauan mene että ollaan sukusiittosia.

Nykyset koirapiirit kyl osaa olla vähän turhan katkeria. tai onko se sitten niinkään katkeruutta ku kateutta. Jos joku menestyy niin siinä on auttamatta joku maailman kaatava vika ja omistaja on hirveä ihminen joka varmasti pieksee koiraansa tai muuta vastaavaa.

Mitä on käyttöjalostus?
* hymyilee*

Etkö tiedä? Se on jalostusta, joka perustuu johonkin käyttömittariin. Greyhoundeilla ratamenestykseen ja -vauhtiin. Se on yleensä kohtuullisen yksiselitteinen tapa.

Vai yrititkö - hymyillen - vihjaista että ratajuoksu ei ole käyttöä?

^ en kun odotin kommentteja.

***Näinpä. Mä pyrin ite ulkosiitokseen mahdollisuuksien mukaan, mutten lähe suoralta kädeltä tyrmäämään muita tapoja. Salukeissa tosin tiukka linjaaminen on musta tosin turhaa, varsinkin jos linjataan samoihin koiriin kuin muut. Mut niinhän se on et joku tasapaino täytyis löytää sen suhteen miten voidaan välttää liian tiukkaa linjaamista ja toisaalta ulkosiitosmahdollisuuksien vähentämistä.



***Juu, ihan väärin olet ymmärtänyt Kun puhutaan "aavikoista" ja "länkkäreistä" käytetään niitä termejä vaan jotta tiedetään minkälaisista suvuista puhutaan - yhtä hyvin voidaan (ja puhutaankin) eri kenneleiden linjoista kenneleiden nimillä, tyyliin Sedeki-linjainen tai Knightellington-sukuinen, vaikkei ne tietenkään edusta eri variantteja.

Varsinaista jakoahan ei ole, on vaan eri sukuja, joita myös käytetään keskenään. Se että vaikka nyt meikäläinen ainakin toistaseks pidättäytyy aavikkolinjoissa ei oo sen kummempi mieltymys kuin se että jotkut kasvattajat pitää ja vaalii erityisesti Sedekin tai Knightellingtonin linjoja, koska näkee niissä jotain itselleen arvokasta.

Samoin mulla ja monella ulkomailla puhtaita aavikkoyhdistelmiä tekevillä on lisäpointtina juuri toi ulkosiitosmahdollisuuksien maksimoiminen. Jos kaikki heti sekottaa tuonteja valtavirtaan, häviää ulkosiitosmahikset ekaan-tokaan sukupolveen, kun taas, jos pidetään erillisiäkin linjoja, joita sit harkiten käytetään yhdessä valtavirran linjojen kanssa, on ulkosiitosmahikset pysyvämpiä. Toiveena siis on myös sekottaa linjoja, muttei sulauttaa niitä kokonaan toisiinsa, jottei kävisi kuin bassebastionin alussa lainaamassani esimerkissä.

_________________
Kun Mies heräsi, hän kysyi: "Mitä tuo Villikoira täällä tekee?"
Ja Nainen sanoi:
"Sen nimi ei enää ole Villikoira, vaan Ensimmäinen Ystävä, sillä se säilyy ystävänämme ainiaan ja ainiaan ja ainiaan."

-Rudyard Kipling

On ne ainakin jakautuneet hapsullisiin - geeleihin - ja hapsuttomiin - käyttöön. Ja tämän täytyy olla totta sillä sen kertoi yksi saluki-ihminen Vätissä

Sekin on väärin Mut se kai sanottiinkin pilke silmäkulmassa, arvaan

_________________
Kun Mies heräsi, hän kysyi: "Mitä tuo Villikoira täällä tekee?"
Ja Nainen sanoi:
"Sen nimi ei enää ole Villikoira, vaan Ensimmäinen Ystävä, sillä se säilyy ystävänämme ainiaan ja ainiaan ja ainiaan."

-Rudyard Kipling