Tänään on Ma Syys 16, 2019 8:13 pm

Kaikki ajat ovat UTC + 3 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2585 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 173  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Rescuekoirat ja -kokemukset
ViestiLähetetty: Ti Maalis 18, 2008 7:51 pm 
Poissa
Finaalissa
Finaalissa

Liittynyt: Su Touko 20, 2007 9:22 am
Viestit: 3020
Paikkakunta: Helsinki
No niin. Hetken jo olen Välimeren osion selkiyttämisen vuoksi ajatellut avaavani uuden topicin ja tässä se nyt on.

Tällä hetkellä rescuekeskustelu pirstaloituu yksittäisiin lyhyisiin avauksiin, sekä rönsyilee galgo-aiheen alla, josta viestejä saattaa olla vaikea löytää.
Omasta aiheestaan asiasta kiinnostuneet voivat löytää tiedot helpommin, eikä keskustelu myöskään ole niin sidottuna galgoihin, nyt kun foorumille on kirjautunut koko joukko podencomixien ja muidenkin omistajia.

Siispä tästä lähin jos selkeästi rescuekoiria ja -kokemuksia koskeva kirjoittelu löytäisi tiensä tänne, oman aiheensa alle!
Galgokeskustelu sen sijaan, noin esimerkiksi, jatkukoon vapaasti omassa aiheessaan koiran alkuperästä huolimatta. :)


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: Ti Maalis 18, 2008 10:07 pm 
Poissa
Tuulen Koirien aivot narikassa
Tuulen Koirien aivot narikassa
Avatar

Liittynyt: La Kesä 02, 2007 8:24 am
Viestit: 16220
Paikkakunta: Kerava ja Nummela
Passaako kodinvaihtaja rescue-otsikon alle? Samantyyppisiä pulmia voisi olla.

_________________
Kuva
Silkkivinttikoirat Masi, Miisa & Nuutti


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: Ti Maalis 18, 2008 10:13 pm 
Poissa
Finaalissa
Finaalissa

Liittynyt: Su Touko 20, 2007 9:22 am
Viestit: 3020
Paikkakunta: Helsinki
Toki passaa! :D


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: To Maalis 20, 2008 3:57 am 
Poissa
Vieheen perässä uudella innolla
Vieheen perässä uudella innolla
Avatar

Liittynyt: Su Maalis 02, 2008 9:49 pm
Viestit: 481
Paikkakunta: Jyväskylä
Voisinkohan minä avata tätä keskustelua rescue-puolelta, vaikka oma koirani ei "puhdas" galgo tai podenco-mix olekaan. Tosin luulen että jompaa kumpaa tai molempia siitä varmaan löytyy jonkin paikallisen paimenkoiran lisäksi. Turkki ja tassut meillä on pyreneesiä tai vastaavaa, muu olemus sitten kertoo enempi jostain puikulanokasta.

Mutta enivei, täällä siis Espanjan rescue Wendy, ikää 1-2 vuotta, Suomessa ollut aika tarkkaan kaksi kuukautta. Vinttimäinen luonne, sisällä sohvatyyny ja lähes huomaamaton, ulkona mennään sitten irti ollessa sata lasissa, pari päivää sitten meinasi jo törmätä päin puuta metsässä kun jarrut ei pitäneet :roll: Riistaviettiä on jossain määrin, jälkeä haistelee jonkun matkaa ja pientä ja liikkuvaa tahtoisi pyydystää, onneksi ei olla törmätty vielä jänöjusseihin irti ollessa...

Wendy on ollut todella helppo koira, sisäsiisti alusta asti, reipas ja rohkea eikä ilmeisesti mitenkään traumatisoitunut. Myös kissojen kanssa on tullut alusta asti hyvin juttuun, ihmisiin suhtautuu aika pidättyvästi alkuun, paitsi tietysti mamma on tosi ihana 8) Mikä lienee sitten syy tytön tarhalle joutumiseen, sitä ei voi tietää. Yksi potentiaalinen lienee se, että pentuna varmasti ubersöpö otus kasvoi lopulta aika isoksi, painoa nyt 27 kg ja korkeutta suunnilleen 60cm hujakoilla, ehkä vähän alle. Mutta pikkufifiluokituksesta ollaan jo aika kaukana kummiskin.

On sanottava että mahdottoman hienon koiran sain, luulen että seuraavakin tulee olemaan rescue :D


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: To Maalis 20, 2008 11:34 am 
Poissa
Finaalissa
Finaalissa

Liittynyt: Su Touko 20, 2007 9:22 am
Viestit: 3020
Paikkakunta: Helsinki
Kyllähän tuo turkki melkein kk ibizastakin menisi, tai siis voisi sitä perua olla.
Täällä mm. kuvaa tuollaisesta hiukan runsasturkkisemmasta ibizasta. Ja onpa päässä ja silmien värissäkin minusta viitteitä samaan suuntaan. :smile:

Niin, eikä mitenkään päin haittaa, ettei Wendy ole selkeä vinttikoira- tai podencomix ja juuri sitä varten tämä ketju (muunmuassa) tuli avattuakin, ettei keskustelu jäisi ikään kuin galgohöpötyksen varjoon. Se riittää, että on Välimeren rotujen sekoitus, oletettava sekoitus, kotoisin Välimeren maista...


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: To Maalis 20, 2008 4:34 pm 
Mun monirotu on adoptiokoira Usa.sta. Tarkemmin Eugene Oregonista Greenhill humane societystä. Rotuja ei voi kuin arvailla wannabe ibizaksi mä tuota sanon kun on vähän kuin raskas ibiza. Luonne on enempi bokserityyppinen.

Sinänsä hassua että noissa Usan papereissa lukee toisessa bulldogg mix ja toisessa aust shep x.
Ihan ei täsmää, mistä noi pystyt korvat on tullut? Eikä siinä ole paimenta millään lailla, amerikanbulldoggia vois kyllä veikata yhdeksi miksauksen osaksi. Riistaviettiä on myös että jos se vaikka onkin ibiza/am.bullimix :? No, ikuinen arvoitus tuo tulee olemaan. Kokoa on 60cm ja n.30kg.

Rudolffilla ei ole ollut mitään traumoja, pikkupentuna haettu tarhalta hyvään kotiin ja tuotiin Suomeen. Silloinen omistaja joutui siitä luopumaan vuoden ikäisenä ja onneksi kohtalo toi meidät yhteen ja sain Rutun. Rutu on mun elämäni koira, aivan uniikki kultakimpale.

Ruttana on ollut koko ikänsä muuten täysin terve mutta 12vuotiaana sillä todettiin selkäydinahtauma lannerangassa. Sen kanssa nyt elämme päivä kerrallaan, niin kauan kuin iloisia päiviä on niin pappa saa nauttia eläkepäivistä. Tänään juuri olemme menossa hakemaan kortisonia ja anabolisia niin pötkitään taas kk tai pari terhakkaana, lisäravinteita ja nivelvalmisteita saa myös. Takapää sillä on pikkuisen vempula ja vähän höppänyyttä jo ilmenee mutta muuten voi vallan mainiosti.

Läjä kuvia:

Nuorena
Kuva
Kuva
Kuva
Kuva


Keski-ikäisenä
Kuva
Kuva
Kuva


Tänä talvena, tammikuussa tuli 14 mittariin
Kuva
Kuva


Ylös
  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: To Maalis 20, 2008 4:48 pm 
^ hän on hurmaava :) Mulle tulee ihan dogo argentiino/sakumaanikko mix mieleen :lol:

Mulla on kaks rescueta (koiratarhoilta) ja 2 kodinvaihtajaa ja ainoastaan yhden kanssa on ollut jonkin sortin ongelma eli, lähinnä eroahdistus.


Ylös
  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: To Maalis 20, 2008 7:06 pm 
Poissa
Syöny sikana omenia
Syöny sikana omenia
Avatar

Liittynyt: Su Touko 20, 2007 2:15 am
Viestit: 15729
Paikkakunta: Tampere
Rutu on sitten hieno! Tosi mageen näköinen ja kuuloinen tapaus :) . Mullekin tulee jotenkin tosta päästä saksanpaimennin mieleen, mutta ne kai usein periyttää sitä omaa väriään aika tehokkaasti, että en sit tiedä. Podencoakin vois tosiaan olla kanssa, mutta sitä kai emme saa koskaan tietää..

Wendy samoin on älyherttainen, tosi soma!

_________________
Whippetit FI kva-r Paletin Nitroninja - FI kva-m, CVM-14, DVM-14, CVM-15 Sökövintin CG Herran-Terttu - Whiplandian Inside I Am Dancing - Whiplandian Powerpuff Girl

- R.I.P. Snout Ziggy Stardust & Esa Nahka & Tero Nuppi


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: To Maalis 20, 2008 7:16 pm 
Poissa
Finaalissa
Finaalissa

Liittynyt: Su Touko 20, 2007 9:22 am
Viestit: 3020
Paikkakunta: Helsinki
Jos vertaa kuviin, joita ibizamixeistä olen nähnyt, niin olen löytänyt joskus jopa lähes identtisen koiran Rutun kanssa, Jenkeistä! Hitto, kun muistaisi missä...
Hauskahan näitä on miettiä, vaikkei totuus ikinä selviäkään. :lol:


Mulla on tosiaan myös ollut yrksi rescue, mutta sitä taas ei muilta ominaisuuksiltaan kuin rescuetaustalta, saa mitenkään päin sopimaan vinttikoiraksi, vinttikoirankaltaiseksi tai yhtä vähän Välimerelliseksikään...
Jimi oli tullessaan aika hankala kaikinpuolin, kun koiralla oli dominanssia ja virtaa muille jakaa, eikä mitään tapoja, kokemuksia tai muutakaan. Todella rohkea, ihmisille sosiaalinen (vieraita koiria kohtaan enemmän tai vähemmän agressiivinen sukupuolesta riippumatta), helposti koulutettavissa oleva otus, jolla ei koskaan ollut yksinolo-ongelmia, ei tehnyt tuhoja tai muutakaan.
Terveys sen sijaan reistaili alusta asti todella pahasti. Kun työllä ja tuskalla käytös saatiin vihdoin aisoihin, alkoi terveys pettää. Kokemus oli kaikkineen sen verran rankka tällaiselle hermoheikolle, etten ainakaan toistaiseksi ole valmis uutta rescueta hankkimaan, en yksinkertaisesti uskaltaisi. Kodinvaihtajan kyllä, jonka taustat ja terveydentila ovat jokseenkin selvillä, mutta rescueta en.

Tietysti sekin vaikuttaa, että kun on jo nämä olemassaolevat kolme, olisi aika iso riski tuoda vieras aikuinen, mahdollisesti arka tai muuten käytökseltään erityishuomiota vaativa koira tähän lisäksi. Ei oikein voi ottaa riskiä, ettei yhteiselo olisikaan saumatonta, tai että tulokas vaatisi niin paljon aikaa, että se olisi näiltä kolmelta pois.


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: To Maalis 20, 2008 10:15 pm 
Poissa
Nokkamuki on ja pysyy
Nokkamuki on ja pysyy
Avatar

Liittynyt: Ma Marras 19, 2007 1:50 pm
Viestit: 2378
Paikkakunta: Kouvola
Mulla noi kaik kolme ovat recueotuksia Epsanjasta. Eka Luisa tuli 2 vuotta sitten passinmerkinnällä "galgomix" Galgoa tuossa koirassa voipi olla väri, mutta muuten on täys podenco. Viikset väpättää kun nälkäisellä marsulla konsanaan, jos a)näkee b) kuulee c) haistaa riistan. Luonteeltaan hyvin itsenäinen, eikä ota helposti kontaktia. Paitsi ruoka-aikana.

Eliot toka nokka, tuli galgona. Reilut 70 senttiä pelkkää luuta ja nahkaa sekä tajuttoman pelokas. Poju on reipastunut armottomasti puolessatoista vuodessa ja haluaa olla "The äijä" laumassamme. Muuten ei ongelmia. Luonteeltaan rakastaa omistajaansa kauhiasti ja on toisaalta tosi herkkä.

Cynthia on uusin tapaus, 8 kk ollut. Nuori neitonen, jolla oli vähän epämääräisiä pelkotiloja alkuun. Steriloinnista johtuvia tulehduksia pari, muuten ei ongelmia. Tollasesta epäilijästä on tullut yltiösosiaalinen ja pussaisi mielellään kaikki ohikulkijat. Välillä likka on sellanen hepsankeikka, kun sillä on eleitä ja ilmeitä yli oman tarpeen.

Kaikkiaan kaikki koirat ovat olleet helpohkoja, toki jokaisen kanssa on tehty töitä. Mm. sisäsiisteyttä ei ollut kellään ja se opelteltiin pienen pennun tavoin. Toinen huomattava juttu on se, että kaikki ruoka meni alkuun muutamalla suupalalla. Niiden on välillä tajuttoman vaikea uskoa, että ruokaa tulee, aamulla ja illalla. Ja roskikset noi tuntee jo kaukaa :roll:

Terveitä ovat muuten olleet, jalkahaavereita lukuunottamatta :lol:

Muoks. Aina jää joku tärkeä ajatus pois. Eli sana galgo. Tarkoittaa Espanjassa vinttikoiraa. Tätä ei siis voi/saa rinnastaa galgo Espanol rotuun. Monissa rescuegalgoissa on miksausta eri roduista; whippetistä, greystä, podencosta tms. Toisaalta, voit saada myös "puhtaan" galgon, who knows. Tämä vaan tuli mieleen, kun keskustelin asiasta rescuejärjestön edustajan kanssa, ja jotkut kodintarjoavat ovat kyselleen "puhdasta galgoa"

_________________
Kuva x 16


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: Pe Maalis 21, 2008 12:54 pm 
marissa kirjoitti:
Jos vertaa kuviin, joita ibizamixeistä olen nähnyt, niin olen löytänyt joskus jopa lähes identtisen koiran Rutun kanssa, Jenkeistä! Hitto, kun muistaisi missä...
Hauskahan näitä on miettiä, vaikkei totuus ikinä selviäkään. :lol:


:shock: Voi juma, jos se olikin Rutun sisaruksia, pentueessa kun oli useampia pentuja. Sitä mietin että jos Usa.ssa asuva koiran omistaja onkin saanut paremmin ongittua tuota pentueen taustaa tietoonsa... :? Vaikka tais olla tuoreempi tapaus ettei vm. 94 koiruus?

marissa kirjoitti:
Kokemus oli kaikkineen sen verran rankka tällaiselle hermoheikolle, etten ainakaan toistaiseksi ole valmis uutta rescueta hankkimaan, en yksinkertaisesti uskaltaisi. Kodinvaihtajan kyllä, jonka taustat ja terveydentila ovat jokseenkin selvillä, mutta rescueta en.

Tietysti sekin vaikuttaa, että kun on jo nämä olemassaolevat kolme, olisi aika iso riski tuoda vieras aikuinen, mahdollisesti arka tai muuten käytökseltään erityishuomiota vaativa koira tähän lisäksi. Ei oikein voi ottaa riskiä, ettei yhteiselo olisikaan saumatonta, tai että tulokas vaatisi niin paljon aikaa, että se olisi näiltä kolmelta pois.


Joo mä oon miettinyt pääni puhki tätä samaa asiaa, mulla tosin ei ole varsinaisia huonoja kokemuksia vaikka toi kodinvaihtaja-afgaani on ollut äärimmäisen vaikea. Mulla on vielä lisäksi se että koiran täytyisi olla 100% kissavarma, koska kissat eivät tästä huushollista lähde, niitä tulee aina olemaan. Eikä liioin koirakaan eli sen valinnan tulisi olla täydellisesti onnistunut.

Mulla on nyt se tilanne että yhtään koiraa ei tule ennenkuin lauman nuorimmaisesta (addison-harjakoirasta) on aika jättänyt. Paljon siis mahdollista että olen jossain vaiheessa koiraton kun tuo tosiaan nuorimmainen ja mahdollisesti jää viimeiseksi tuohon. Sinänsä tilanne olisi ihanteellinen rescuelle silloin, tulla ensin ainoaksi koiraksi jolloin sen saa sopeutettua normielämään ja siihen sopeuttamiseen olisi kaikki aika ja voimavarat käytössä. Ja sitten kun siitä on "saatu tehtyä koira" niin sitten olisi pennun tulolle hyvä sauma.

En tiedä, vaikeita juttuja nämä, koskaan kun ei voi tietää mitä sieltä loppuviimeksi tulee... kuinka pahasti traumatisoitunut yms. Riskejä minäkin parhaani mukaan koitan välttää ja loistavasti olen siinä tähän mennessä onnistunutkin. Mullahan ainoastaan harjakoirat 3kpl tulleet pentuina, muut 4kpl kodinvaihtajina nuorina aikuisina. Ja hyvin on tultu juttuun niin keskenään kuin kissojen ja jopa kanien kanssa. Ainoastaan afgaanin ja pikkupoden kanssa oli hieman ongelmia yhdessä vaiheessa kun olivat molemmat laumanjohtajan virkaa hakemassa. Kokoerohan tuon ongelman toi, mutta siitä selvittiin mun auktoriteetillä ja sillä että en jättänyt samaan tilaan painaessani kämpän ulko-oven kiinni.

Ei kai siinä muuta kuin tehdä äärimmäisellä huolellisuudella se rescue-koiran valinta, että käy tosiaan niin että sekä koira että perhe ovat toisilleen täysin sopivat. Sivuseikkana pitää rescueta valittaessa väri-ja söpöyspisteitä yms. mihin voi huolettomammin sortua pentua ottaessa :wink: .


Ylös
  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: Pe Maalis 21, 2008 5:31 pm 
Poissa
Finaalissa
Finaalissa

Liittynyt: Su Touko 20, 2007 9:22 am
Viestit: 3020
Paikkakunta: Helsinki
jowa kirjoitti:
:shock: Voi juma, jos se olikin Rutun sisaruksia, pentueessa kun oli useampia pentuja. Sitä mietin että jos Usa.ssa asuva koiran omistaja onkin saanut paremmin ongittua tuota pentueen taustaa tietoonsa... :? Vaikka tais olla tuoreempi tapaus ettei vm. 94 koiruus?



Täytyy sanoa, ettei mitään käsitystä koko asiasta.

Tuosta Annksen mainitsemasta käännöskukkasesta olen tullut ennenkin kirjoittaneeksi jossakin (täällä?), koska olen törmännyt täysin samaan asiaan. Siis siihen, että osa ajattelee automaattisesti "galgon" olevan ikäänkuin puhdas espanjanvinttikoira, kun täällä rodusta lempinimeä galgo käytetään.

Sama podencojen suhteen; moni on ajatellut podencon itsessään olevan rotu, mitä se ei ole, vaan tarkoittaa tosiaan tietyntyyppistä ajavaa metsästyspystykorvaa, siinä missä täällä ajokoira ajokoiraa... tai ajokoiraristeytystä, ts. käännettynähän podenco tarkoittaa ajokoiraa. Etuliite taas kertoo, mikä ajokoira on kyseessä silloin kun koira on puhdasrotuinen.

Ja kuten mainittu, kumpikaan ei tosiaan tarkoita myöskään sitä, etteikö Espanjasta tuotava rescue-galgo tai podenco voisi hyvin olla puhdasrotuinenkin, sitähän ei voi koskaan varmuudella tietää.


Meillähän on kanssa tuo siskon urosibiza ns. kodinvaihtaja, tai oli yksi tällainen kasvattajalle pentuna käsiinjäänyt yksilö, jonka kanssa oli sitten aktiivisesti harrasteltu ja vähemmän aktiivisesti uutta kotia etsitty, ajatellen että oikea koti tulee sitten itsellään vastaan jos on tullakseen. Minähän tuohon koiraan ihastuin ja sen omin täysin :lol: , mutten itselleni voinut ottaa koska oli nää leikkaamattomat nartut ja odotin kolmatta. Ja alussa oli Jimikin, jonka kanssa toista urosta ei olisi voinut ajatellakaan hankkivansa... Lopulta sitten Norman ollessa pentu ja vielä kasvattajalla, mun sisko tuli käymään, ihastui Edoon ja alkoi kautta rantain havitella sitä itselleen. Lopulta sai Edon kinuttua kovalla työllä hoitoon ja sitten ilmoitti, ettei anna koiraa enää takaisin. Ihan toimiva taktiikka. :D
Edohan sopeutui välittömästi ja on (edelleen) maailman helpoin koira.

Tällä hetkellä minun (tai siskon) elämää hankaloittaisi kuitenkin paljon jo sekin, jos jommalle kummalle tulisi koira, jonka kanssa toisen lauma ei tulisi toimeen, koska reissut ja kyläilyt ovat yhteisiä, yhdessä käydään koiria juoksuttamassa, niiden on tultava tarpeen vaatiessa toimeen keskenään samassa hoitopaikassa jne. Mun Iris taas ei hyväksy vieraita koiria kotiinsa kovinkaan helpolla, eikä kaikki vieraita narttuja muutenkaan, kuten ei myöskään siskon kääpiökokoinen Helmi (jota pitää osata kohdella sen koon vaatimalla tavalla). Keskenään näillä ei ole mitään ongelmia, mutta rescuen kanssa riski, että jonkun kanssa ei sujuiskaan, olisi liian suuri.


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: Pe Maalis 21, 2008 10:06 pm 
Poissa
Nokkamuki on ja pysyy
Nokkamuki on ja pysyy
Avatar

Liittynyt: Ma Marras 19, 2007 1:50 pm
Viestit: 2378
Paikkakunta: Kouvola
Se on muuten totta, että koiramäärän lisääntyessä, pähkäilee sopivaa koiraa laumaansa. Kun on yksi koira, siihen on yleensä kohtuullisen helppo saada sopiva kaveri. Mutta kahden jälkeen kolmannen ottaminen vaatii kyllä 10 mietintämyssyä päällekkäin.

Meilläkin 2. ja 3. välillä oli vuosi, joka oli pitkä aika. Kaksi oli jo muodostanut kompaktin parin ja kolmannen osa ei varmasti ollut se helpoin. Ja däddädää, meillähän noi nartut ovat melkein saman ikäisiä, joten uhkakuvia oli ilmassa.

Näin jälkikäteen ajateltua, ei suurempia ongelmia. Jokainen haki sen oman paikkansa tavalla tai toisella (ei ikinä kontaktia), pissoja ja kakkia löytyi lattialta :roll:

Tämän kolmikon yhteiselon perusteella kaksi ekaa ovat edelleen jotenkin sidoksissa toisiinsa tiiviimmin. Mutta ulkona juostessa isot ovat selvästi kavereita keskenään, ilman mitään ehtoja.

_________________
Kuva x 16


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: La Maalis 22, 2008 1:47 am 
Annis kirjoitti:
Se on muuten totta, että koiramäärän lisääntyessä, pähkäilee sopivaa koiraa laumaansa. Kun on yksi koira, siihen on yleensä kohtuullisen helppo saada sopiva kaveri. Mutta kahden jälkeen kolmannen ottaminen vaatii kyllä 10 mietintämyssyä päällekkäin.


Juuri näin ja oikein toimittu, liian paljoa ei minusta asiaa voi harkita ja pähkäillä.
------------------------------------------------

Mua ahdistaa suunnattomasti se että tästä rescuekoirasysteemistä on tullut muoti-ilmiö (en nyt puhu erityisesti vinteistä vaan ylipäänsä rescuekoirailmiöstä). Koiria otetaan riittämättömällä tiedolla ja voimavaroilla, säälistä kait useimmiten ja se poikii kiertolaisia ja turhia lopetuksia kun se sääli ei aina kuitenkaan pitkälle kanna. Koirien oikeutta hyvään elämään tässä palvellaan mutta valitettavasti liian usein näyttää käyvän niin että se koira kärsii siitä pelastamisestaan ja silloin ollaan pahasti epäonnistuttu siitä perustasta mikä rescuen idea on. Mä olen oikein kunnon "kukkahattu pinkkeine rilleineni" mutta silti minäkin olen kallistumassa hyväksymään lopetuksia kun kotia tarvitsevaa koirapopulaatiota on liikaa siihen nähden mitä on niitä koteja joilla on tarjota rescuekoiralle sitä mitä ne tarvitsevat.

Mutta siitä huolimatta että esim. juuri Espanjan vintit ovat loppumaton suo niin olen kuitenkin sitä mieltä että yksilöillä on oikeutensa ja ruohonjuuritason yksilöiden pelastamiset ovat kullan arvoisia. Mä ite olen vain "idiootti idealisti" enkä osaa/pysty suuriin tekoihin mutta mun mielestä tän koirien maastasiirron lisäksi pitäisi myös tehdä työtä siellä ongelman ytimessä; saada loppumaan ne uskomukset ja syvälle juurtuneet tavat (esim. hirttämiset ja siihen liittyvät "pisteytykset") mitä tapahtuu yhä edelleen vaikka emme elä enää/ei kaiken järjen mukaan pitäisi enää elää uskomusten maailmassa.

Olen paljon ajatellut sitä että mitä voisi tehdä sille asialle että galgoille ja podencoille saataisiin arvostusta siellä päässä missä ne ovat ja elävät, ensisijaisesti se vähentäisi tätä ongelmaa. Käyttökoiriahan nuo ovat ja vaikka me vintti-ihmiset näitä rotuja arvostamme todella korkealle niin siellä ne ovat kuin ajokit täällä suuren junttiosaston silmissä, esineitä ja välineitä.

Mulla on suuri kysymysmerkki pään päällä että mitä voisi tehdä muuta kuin "ostaa galgokalentereita ja ottaa itselle muutama pode/galgo?" Tulee mieleen vain OE-tyyppinen (nimenomaan puhun nyt positiivissävytteisestä valistuksesta enkä suorasta toiminnasta mihin kys. järjestön jäsenet, ei järjestö, ovat syyllistyneet) kampanja, sinnikäs valistustyö Espanjan suuntaan. Onko tällaiselle asialle tekijöitä, halukkaita, osaavia? Mä haluaisin ja voisin jollain tapaa osallistua tekijänä jos viisaampia ja osaavampia olisi "johdossa".

Ei tämä syvä suo johda mihinkään pidemmän päälle ellei suuremman linjan ratkaisuja löydy.


Ylös
  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: La Maalis 22, 2008 2:20 am 
Poissa
Finaalissa
Finaalissa

Liittynyt: Ma Heinä 23, 2007 3:36 am
Viestit: 3356
^ Siis kyllähän yhdistykset tekee myös valistustyötä kohdemaassa ja kotien etsimisen lisäksi mm. steriloinnit tarhalla on tärkeä osa rescue -työtä. Ja tuosta että ihmiset ottaa rescue -koiria väärin perustein... Yhdistykset valitsevat tulevat kodit tosi tarkkaan ja vain murto-osa yhteydenotoista johtaa adoptioon. Tietysti valitettavasti aina välillä tulee näitäkin, että koira päätyy etsimään uudestaan kotia, muttei mielestäni kuitenkaan kamalan usein. Toki en itsekään haluais että koirien adoptoimisesta mitään muoti-ilmiötä tulee, rescue -koirat kun vaan ei kaikille sovi. 8)


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2585 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4, 5 ... 173  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 3 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
cron
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group. Color scheme by ColorizeIt!
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com