Yksi tärkeimpiä oman koiran kohdalla on ollut ennakointi. Jos vastaantulija on kaukana, ei koira tunne vielä liian suurta vetoa sen luo, vaan pystyy vastaanottamaan vielä käskyjä ja pyynnön tulla välittömästi luo. Taimi ei ainakaan välittömästi säntää minnekään, vaan jähmettyy ensin katsomaan, ennen kuin tekee ratkaisunsa. Nykyään se onneksi kyllä hetken katselun jälkeen luopuu toisesta koirasta, mutta jos niin ei meinaa käydä, mun täytyy vain saada herätettyä sen huomio. Jos pelkkä kutsuminen ei auta, niin olen joskus heittänyt esim. koiran hihnan maahan sen viereen, jolloin se havahtuu tuijotustranssistaan ja korvat aukeavat. Toisaalta kyllä se, että koira tuollaisessa tilanteessa malttaa luopua mielenkiintoisesta ärsykkeestä, totella kieltoa olla menemättä ja tulla sen sijaan luo, vaatii sen, että koira osaa luopua asioista myös helpommissa tilanteissa ja kokee omistajansa mielenkiintoiseksi. Helppo sanoa, vaikea toteuttaa? Vaikea eritellä yksittäisiä konkreettisia tekoja, joilla tähän on päästy. Kieltoa (ei = lopeta heti mitä olit tekemässä ja odota lisäohjeita) ollaan harjoiteltu, asioista luopumista ollaan harjoiteltu, ylipäätään tehty kaikenlaista kivaa, mikä vahvistaa koiran ja omistajan välistä suhdetta. Vajaan vuoden iässä Taimi pääsi yhden kerran karkaamaan metsässä naapurin koiran luo, ja silloin olin kuin maani myynyt, ajattelin ettei mistään tule ikinä mitään, en saa sitä koskaan opetettua. Niin vaan kun päästiin koiran murkkuiän yli, työstettiin asiaa ja muutenkin tehtiin kaikkea yhdessä, suhde parani ja koirakin alkoi totella. Siitäkin varmasti oli apua, että alettiin harrastaa agilitya ja ryhmätreeneissä koira oppi, ettei kaikkien muiden koirien luo saa haikailla, vaan on keskityttävä omistajaan ja hänen kanssaan toimimiseen. Toki tuollaisesta ryhmästä tulee nopeasti koiralle rutiini, ja siellä se voi olla aivan näkemättä muita koiria, vaikka lenkillä sitten reagoisi miten vahvasti. Mutta kyllä siitäkin kokemuksesta varmasti apua oli.
Sekin on meillä tärkeää, että Taimi tietää, että minä hoidan kohtaamiset, ei se. Pätee niin hihnalenkeillä ohituksiin kuin irtokoiriin ja muihin vapaana kohtaamisiin. Taimi on muunrotuisten koirien kanssa toisinaan aavistuksen epävarma ja sitä auttaa kun se tietää, ettei sen tarvitse tehdä mitään, vaan minä pidän huolen, että lenkillä mennään ohi ilman ahdistavia kohtaamisia. Samoin jos irtokoira juoksee meidän luo, minä olen eturintamassa karkottamassa vieraan koiran pois, ja Taimi voi vain rauhassa odottaa. Näistä kokemuksista varmasti osaltaan kumpuaa se, että itsekin vapaana ollessaan Taimi ei suuresta mielenkiinnosta huolimatta lähde vieraan koiran luo tarkistelemaan, mikä se on miehiään, vaan antaa mun tehdä ratkaisun eli kutsua sen luokseni ja joko ohittaa koiran hallitusti tai lähteä eri suuntaan.
Tästä koiran luottamuksesta omistajaansa saatiin pari viikkoa sitten esimerkki, joka onneksi päättyi hyvin. Mies oli Taimin kanssa metsässä tiellä, Taimi vapaana, ja vastaan tuli koira. Taimi oli tässä vaiheessa seissyt miehen vieressä ja kun toinen koira päätti lähestyä sitä, oli Taimi kääntynyt kannoillaan ja taakseen katsomatta laukannut täyttä vauhtia tulosuuntaan ja lopulta kotiin asti. Ei puhettakaan, että se olisi korvaansa lotkauttanut miehen kutsuille. Toki tässä vaikutti se, että Taimi teki kovasti juoksua tuolloin, ja aina ennen juoksua se säikkyy aivan ihmeellisiä asioita. Väitän kuitenkin että osansa teki se, ettei Taimi tuollaisissa tilanteissa täysin luota mieheen, joka sen kanssa aika harvoin lenkkeilee, joten se teki oman ratkaisunsa ja juoksi pois tilanteesta. Haluan uskoa että jos olisin itse ollut paikalla, koira olisi hakenut turvaa musta ja antanut mun karkottaa lähestyvän koiran pois, eikä olisi kokenut tarvetta paeta. Toki en tiedä miten paljon hormonipöllyt siinä vaiheessa vaikuttivat. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Taimi selvisi ehjänä jopa aika vilkkaan autotien yli. Tuon jälkeen olenkin tuupannut Taimin vähintään kerran viikossa miehen kanssa lenkille, jotta siitäkin tulisi normaalia. Ennenhän Taimi ei edes halunnut lähteä miehen kanssa ulos, jos minä jäin kotiin, vaan veti liinat kiinni jo ulko-ovella. Hyvä vähän pidentää sitäkin napanuoraa, whippetit kun tuntuu olevan aika tyypillistä mamin pikku mussukoita.
_________________ 
|