Minulla oli skotlanninhirvikoira, en ihan tunnista sitä näistä kuvauksista - liekö ollut joku poikkeusyksilö

sarkkuh - omani eli 12,5 vuotiaaksi ja oli koko elämänsä täysin terve. Ikää ei oikeastaan huomannut mistään, mies tosin väitti ettei kuulo olisi entisellään, itse en huomannut sellaista, epäilen että se oli vain valikoiva. Viimeisenä iltanaan vielä juoksi minkä jaloista pääsi, syötin kyllä viimeiset ajat Cartivettiä, ikään kuin varuuksi, en tie sitten auttoiko se. Ylös nouseminen ei käynyt ihan kuin nuorena, mutta ei siinäkään mitään silmiinpistävää ollut. Pitkiä lenkkejä teki ja täysillä juoksi. Kuoli yllättäen vatsalaukun kiertymään, ilman sitä en tiedä miten vanhaksi olisi elänyt..
Riista/saalistusviettiä tällä ei ollut lainkaan ja voi pitää vapaana ihan missä tahansa. Oli myöskin hyvin rauhallinen, ei mitään ylimääräistä sähläystä eikä säätöä. Huono oli syömään, ruoka oli vapaasti ja kipossa sai seistä koko päivän, yön aikana sitten söi sen.
Omani perusteella voin suositella lämpimästi, todellinen elämäni koira oli.
Nyt vaihdoin whippettiin koon ja turkin takia. Ehkäpä kun lapset ovat lentäneet pesästä (kaukana, kaukana tulevaisuudessa) minulla on taas skotti.