Tänään on Su Syys 15, 2019 4:34 pm

Kaikki ajat ovat UTC + 3 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 43 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: Ke Joulu 15, 2010 7:52 pm 
Poissa
Adam4eva
Adam4eva
Avatar

Liittynyt: Ma Kesä 04, 2007 9:09 pm
Viestit: 7263
Paikkakunta: N:markku
Ishtar kirjoitti:
Meillä pahin oli se kun Nooalta repesi kynsi. Kuulostaa pikkujutulta, mutta jos on tarpeeksi huono mäihä niin siitä voi seurata useiden kuukausien prosessi ja tuhansien eurojen lasku. Kaikki mahdolliset komplikaatiot tuli ja tarvittiin lukuisia eläinlääkärikertoja, luiden amputaatioleikkaus, hierojia, fyssäreitä, ja vaikka mitä.


Me on sitten Ruskan kanssa päästy vähällä, kannuskynsi repesi, mutta Rimadyl-kuuri ja tarkka seuranta sekä pesu riitti *huh*

Iinaliina kirjoitti:
pahin kuitenkin se kun oma koira tappoi toisen oman koirani (vanhus 10v.), en palaudu siitä koskaan samaksi koiraihmiseksi jota olin sitä ennen :shockthink:


:-(

_________________
Kuva


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: Ke Joulu 15, 2010 8:16 pm 
Poissa
Etusuoralla
Etusuoralla
Avatar

Liittynyt: Ma Touko 28, 2007 3:48 pm
Viestit: 1425
Paikkakunta: Kuopio
Tuo Iinaliinan kertoma on pahinta, mitä voisin kuvitella omien koirieni kohdalle. Tapaus ei kuitenkaan ole tavatonta, tiedossani on muitakin. Vieläkin pahemmaksi asian tekee se, että uhri oli jo vanhus. Jotenkin tuonkin vielä käsittäisi, jos koirat olisivat toisilleen tuntemattomia, tai ainakin tasaväkisiä. Surullista.


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: To Joulu 16, 2010 2:18 am 
Poissa
Palkintopalleilla
Palkintopalleilla
Avatar

Liittynyt: Su Touko 20, 2007 5:44 pm
Viestit: 7331
Paikkakunta: Toinen tähti vasemmalta suoraan aamunkoittoon
aune kirjoitti:
Tuo Iinaliinan kertoma on pahinta, mitä voisin kuvitella omien koirieni kohdalle. Tapaus ei kuitenkaan ole tavatonta, tiedossani on muitakin. Vieläkin pahemmaksi asian tekee se, että uhri oli jo vanhus. Jotenkin tuonkin vielä käsittäisi, jos koirat olisivat toisilleen tuntemattomia, tai ainakin tasaväkisiä. Surullista.


Jeps.
Multa meni samoin 8-viikkoinen Jaakko-poika.
Siitä on jo 6 vuotta aikaa, mutta silti se edelleen tuntuu...

_________________
https://twitter.com/MikkoPeel
http://instagram.com/mikkopeel/#


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: To Joulu 16, 2010 10:01 pm 
Poissa
Vieheen perässä
Vieheen perässä
Avatar

Liittynyt: Ma Joulu 06, 2010 8:27 pm
Viestit: 233
Paikkakunta: Itä-Uusimaa
:shock: huh mitä juttuja täällä...

Meillä tuo unkarilainen on aikamoinen kovanonnensoturi. Junnuna reväytteli selkänsä pariin otteeseen hyppiessään lenkillä liukkailla keleillä. Ihan selkeää diagnoosia ei saatu, jonkun lihasjumin sai pariin kertaan aikaiseksi.

Juoksi appivanhempien pihalla käpyyn -> anturan välissä iso viiltohaava joka jätettiin auki ja hoidettiin suihkuin ja antibiootein.

Metsälenkillä vieras koira hyökkäsi kimppuun -> useampi syvä haava vatsakalvoon asti (ei onneksi läpi!), jätettiin auki ja suihkutettiin ja antibioottia.

Haisteli kevätkukkasia -> kuono turposi mastiffin mittoihin. Ampiaisen pistoja? Kortisonia päivystävältä.

Kodinvierustan metsässä olevalla hiekkakuopalla kävi tonkimassa, takasin tullessaan vuosi kun pistetty sika -> takasissa kintereiden alla syviä viiltohaavoja jotka tikattiin ronskilla kädellä päivystävällä.

Kotimetsässä rallasi itsekseen, takaisin tullessa yksi varvas turpeana -> erinäisten kuvausten jälkeen tuloksena sirpalemurtuma varvasnivelessä, eli varpaan amputaatio.

Kynsien repeämisiä ei edes lasketa :rolleyebunny:

_________________
Unkarinvinttikoirat -09 ja -12
Osa-aika-laina whippetit -06 ja -10

Muistoissa rakkaat basenji-pojat, unkarinvintti-pojat ja etä-whippet neito


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: To Joulu 16, 2010 10:08 pm 
Poissa
Palkintopallilla
Palkintopallilla
Avatar

Liittynyt: Ma Touko 21, 2007 10:05 pm
Viestit: 5370
Paikkakunta: Nurmijärvi / Espoo
^ Kuullostaa melkein Milkalta. ;)

viewtopic.php?f=16&t=874&hilit=vammavalio

Tuon ketjun aloittamisen jälkeen ollaan edelleen podettu sitä yhtä varvasta, leikattu yms. Ja oltu teholla kissatappelun seurauksena, tikattu polvea jne...

_________________
Kennel Dubnjak

Kuva
MVA Dubnjak Balashka
MVA Hatsina Jarkaja Zvezda, MVA Hatsina Jastreb Bystryj
Bilinka For Solovyev
Dubnjak Cossara
MVA & JMVA Dubnjak Excavator
Eternal Elektra Royal Lily
Dubnjak Finest Gravel


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: To Joulu 16, 2010 11:36 pm 
Poissa
Etusuoralla
Etusuoralla
Avatar

Liittynyt: Ma Touko 28, 2007 3:48 pm
Viestit: 1425
Paikkakunta: Kuopio
MikkoP, voitko kertoa tarkemmin mistä kaikki johtui, ymmärrän jos et voi. Kuulostaa pahalta.


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: Pe Joulu 17, 2010 12:18 am 
Poissa
Palkintopallilla
Palkintopallilla
Avatar

Liittynyt: Ma Touko 21, 2007 10:05 pm
Viestit: 5370
Paikkakunta: Nurmijärvi / Espoo
^Varmasti Mikko kertoo kunhan huomaa tän ja ehtii. On meinaan kertonut palstoilla ennenkin.

MikkoP kirjoitti:
Multa meni samoin 8-viikkoinen Jaakko-poika.
Siitä on jo 6 vuotta aikaa, mutta silti se edelleen tuntuu...

Hyvä Luoja, onko siitä jo 6 vuotta!
Olisin voinut vannoa että ihan pari vuotta sitten siitä luin...

_________________
Kennel Dubnjak

Kuva
MVA Dubnjak Balashka
MVA Hatsina Jarkaja Zvezda, MVA Hatsina Jastreb Bystryj
Bilinka For Solovyev
Dubnjak Cossara
MVA & JMVA Dubnjak Excavator
Eternal Elektra Royal Lily
Dubnjak Finest Gravel


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: Pe Joulu 17, 2010 1:29 am 
Poissa
Palkintopalleilla
Palkintopalleilla
Avatar

Liittynyt: Su Touko 20, 2007 5:44 pm
Viestit: 7331
Paikkakunta: Toinen tähti vasemmalta suoraan aamunkoittoon
aune kirjoitti:
MikkoP, voitko kertoa tarkemmin mistä kaikki johtui, ymmärrän jos et voi. Kuulostaa pahalta.


No, itsepä otin asian esille.
Mä en tajua, miten en pääse tämän yli. Koiria on menetetty ennekin ja tuon jälkeen, mutta tämä... Alle luovutusikäisiä pentuja kuolee. Ikävää, mutta niin tapahtuu. Koiria kuolee nuorina, ikävää sekin mutta sellaista tapahtuu. Koiria kuolee vanhoina, ikävää mutta se kuuluu asiaan. Noihin kaikkiin osaa jollain tapaa varautua enemmän tai vähemmän, vaikka yllättäen nekin saattavat tulla. Mutta siihen ei osaa varautua, että iloinen ja elämää täysi oleva pentu kuolee ensimmäisenä päivänä. Ei niin vaan tapahdu...

Tästä on kuitenkin jo kohta 6 vuotta aikaa.

Näin Topin tuossa alkuvuodesta. Se oli yhtä iloinen ja täynnä toimintaa kuin aina on ollut. Vähän harmaantunut vaan. Siitä ei ikinä uskoisi, mitä se teki. Ei uskonut silloinkaan. Muistan kuinka hetken mietittiin sen piikille viemistä. Onneksi niin ei tehty. Niin paljon se kuitenkin on iloa tuonut.

Nyt muistin kaiken tuosta päivästä. Sen ilman, ketä kaikkia oli talvimaastoissa. Mitä silloin ostin buffasta. Sen ajomatkan kotiin ja radiosta tulleen biisin "Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä". Muistan sen, kuinka lähetin kasvattajalle tekstiviestin, kun en vaan voinut soittaa.

Auttaisiko, jos tämän repisi oikein kunnolla auki... löysin koneelta kolme kirjoitusta. Kaksi noista on kirjoitettu parin päivää tapahtumien jälkeen. Kolmas julkaistiin hiljattain EGU-lehdessä "Raikkain esineeni"-palstalla.

Lainaa:
Kaikista tuntuu pahalta ja en edes tiedä kuinka monta ihmistä tätä tapausta suree. Moni miettii, miten tällaista on voinut tapahtua. Haluan nyt kertoa tämän aamupäivän tapahtumat niin, että jokainen, jonka sydämeen pieni Jaakko tallusteli, voi tapahtumien kulun lukea nyt, tai sitten myöhemmin, kun kyynelien läpi pystyy lukemaan.

Eilen myöhään illalla haettiin reipas Jaakko kasvattajalta. Rohkea pentu leikki isompiensa kanssa ja välillä kävi sylissä hellittävänä. Topi oli mukana ja ulkona tutustuminen pentuun sujui hyvin. Sain kauniin Jaakon syliini kahden tunnin matkan ajaksi. Automatka hieman pelotti ja pentu painautui minuun kiinni ja nukahtikin pieneksi hetkeksi.

Jaakko oli uudessa paikassa niin reipas ja rohkea. Juoksenteli isompien jaloissa ja saikin Topin häntää purtuaan pienen ojennuksen. Jaakko säikähti ja nyyhkytti jonkun aikaa, eikä enää sen jälkeen mennyt Topia härnäämään. Topikin rauhoittui ja sai silityksiä, kun oli nätisti pennun lähellä. Luultiin, että kaikki tulee sujumaan hyvin.

Varmuuden vuoksi Jaakko nukkui kuitenkin makuuhuoneessa meidän kanssa ja isommat pojat oven ulkopuolella. Kun Mikko lähti aamulla aikaisin Vatasen kanssa juoksukisoihin, jäin pennun kanssa vielä nukkumaan. Nostin Jaakon viereeni ja välillä nukuttiin ja välillä nakerrettiin minun sormia, hiuksia ja lakanaa. Katselin tuota maailman suloisinta otusta ja totesin itselleni, että olen siihen jo täysin rakastunut, vaikka se hetki sitten vasta haettiin. Aamupäivällä pentu tutki taas taloa ja tepasteli reippaana, mutta kuitenkin varoen ärsyttämättä isompiaan.

Seuraavia tapahtumia en olisi voinut kuvitella edes pahimmissa painajaisissani. Tiesin, että Topi ei ole erityisen hyvä kommunikoimaan muiden koirien kanssa ja siksi piti olla todella tarkkana. Pentua hakiessamme vitsailin, kuinka Jaakolle laitetaan toppapuku ja kypärä muiden koirien varalta ja sittenkin vahdin hysteerisenä. Minun syytäni kaikki, en vahtinut tarpeeksi hyvin. En suojellut pientä Jaakkoa, vaikka minä olin sen ainoa turva.

Lis. Mietin, että miten en tuntenut koiraani tarpeeksi hyvin. Epäilytti, että tuleekohan toimeen, mutta en silti olisi todella uskonut, että Topi tappaa pennun. Ennen pennun hakemista vitsailtiin vaan, että saahan noita uusia, jos tulee ongelmia. No, enää ei tule uusia pentuja. Jaakkoa ei saa takaisin, eikä Topin elinaikana tule uutta pentua. Kun vaan olisin ymmärtänyt, ettei meille kerta kaikkiaan voi ottaa pentua, jos kerran on pienikin epäilys siitä, että meneeköhän kaikki hyvin.

Topi haisteli Jaakkoa ja kehuin sitä, kun oli niin nätisti. Soitin Mikolle kysyäkseni, kuinka Vatasen kisat olivat menneet. Sillä hetkellä kun en ollut tarkkaavaisena, Topi kävi pentuun kiinni. Puhelin lensi lattialle ja Mikko joutui avuttomana kuuntelemaan Jaakon parkaisun ja minun huudon Topille. Revin Topin irti, mutta Jaakko makasi jo lattialla kuin pieni riepu. Verilammikon keskellä ja toinen silmä päästä roikkuen. Hysteerisenä huusin Mikolle, että tulee kotiin ja soitin numerotiedustelut ja lääkärit ja Jaakko vain makasi kyljellään ja hengitti hieman haukkoen. Käärin sen pyyhkeeseen ja menimme parkkipaikalle odottamaan Mikkoa. Istuin maassa ja käärin vielä takin pienen vartalon ympärille. Kuiskin korvaan ja lauloin hiljaa "Jaakko kulta, herää jo". Jaakon suusta tuli vaimeita, mutta sydäntä särkeviä pieniä voihkaisuja.

Lääkärissä todettiin, että toinenkaan silmä ei reagoi mihinkään ja röntgenkuvista selvisi, että myös kallo oli painunut kasaan. Hengitys oli vaikeaa ja lääkäri sanoi, että kannattaa antaa viimeinen piikki. Mitään ei oikein ole enää tehtävissä.
Itkettiin Mikon kanssa ja siliteltiin Jaakkoa. Kuiskittiin korvaan ja hengitettiin turkkiin.

Minulle tulee jatkuvasti mieleen reipas Jaakko tepastelemassa ja sitten taas painautumassa kainaloon lepäilemään. Saman tien mieleen tulee kuva verisestä Jaakosta makaamassa heikosti hengittäen ja välillä kivusta nyyhkäisten. Ja sitten siellä lääkärissä pöydällä maaten ja loppua odottaen.

En voi kuin syyttää itseäni. Miksi en ollut tarkempi? Miksi soitin sen puhelun? Miksen pitänyt Jaakkoa koko ajan sylissä turvassa? Kun kerran tiesin, ettei Topiin voi täysin luottaa.

Koko päivä on vaan itketty ja en olisi voinut kuvitellakaan, että näin paljon voi kaivata pentua, jonka on tuntenut vain puoli vuorokautta. Topiin en voi koskea, vaikka se ei edes ymmärrä, mitä on tapahtunut. Mikkoon sattuu hirvittävästi, mutta en tiedä mistä saisin voimavaroja olla tukena, kun itsekin olen ihan rikki.

Suuret pahoitteluni kaikille, jotka jäävät rakasta Jaakkoa kaipaamaan. Erityisesti olen pahoillani kasvattajien puolesta. Voi kun voisin siirtää kelloa taaksepäin. Toimisin täysin toisin ja maailman suloisin pentu olisi edelleen reippaana tepsuttelemassa.

-R-


Lainaa:
Tänää hieman siivosin.
Rullasin mattoja takaisin paikoilleen. Keräsin lelut läjään. Hihnan pistin kaappiin.
Löysin pureskellun vessapaperirullan. Sen säästän. Siivotessa olin aivan varma, että Jaakko kurkistaa oven, sohvan tai pöydän takaa veikeellä ilmeellään. Ihan minä hetkenä hyvänsä.
Keräsin pissapaperit. Ikinä en olisi uskonut, kuinka hyvältä ne voisivat tuoksua. Pennulta.

"Onko sulla Jaakolle rekisterinimeä tiedossa? Pitäisi alkaa D:llä." Ei kai mulla mitään mielessä ollu. Pitää miettiä. nitukka ehdotti David Hasselhoffia. Ei kai sentään... ei kasvattaja varmaan suostuisi. Vähän aikaa nimeä päässä pyöritettyä se alkoi kuullostamaan hyvältä. Tuli se sitten ensimmäisenä tai viimeisenä maaliin, niin veikeeltä se kuulostaisi kuulutuksissa.
Varovasti ehdotin nimeä "Kyllä se käy, eli David Hasselhoff".

Vatanen oli juuri juossut talvimaastoissa ja olin jäähdyttelemässä sitä, kun puhelin soi "Joko Vatanen on juossut? Miten meni?" "En tiedä vielä, se kaatui KOLME kertaa, joten ei oletettavasti hyvin. Katsotaan nyt kun pisteet tulee."
Vaikka kuulin äänestä että kaikki menee hyvin, meinasin kysyä että miten pennun kanssa. Ikinä en ehtinyt kysyä.
Kuului kun puhelin putosi toisessa päässä. Paljon huutoa. Niin ihmisen kuin koirankin.
Viimein puhelin poimittiin "Tuu äkkiä tänne... Topi... Jaakko... silmä on irti!!"

Kahdeksan tomeraa ja reipasta pentua, joista jokaisen olisi voinut ottaa. Jaakko oli pentueen ainoa fawn -värinen uros. Se oli ainoa valintakriteeri muuten täydellisestä pentueesta. Isä oli juossut hyvin Irlannissa ja todella hyvin Suomessa. Emä oli Rutkun sisko. Se toinen suomalaisista nartuista, joka on alittanut 19 sekunttia 325 metrillä.

Nopeasti Vatanen auton kyytiin ja kotia kohti. Matkalla eteen ilmestyi toinen auto kuin tyhjästä. Kiroilin hidastelevaa koslaa. Mittari näytti lähes 120km/h. Kahdeksan kympin alueella.
Puhelin soi. "Tuu äkkiä. Kauan sulla vielä kestää?" Kymmenen minuuttia.

Parkkipaikalla veren tahrima mytty sylissä.

Jaakko oli hieman hämillään kun sen nosti pentuaitauksesta sisarusten luota. Mutta kuitenkin alkoi heti nuolemaan naamaa. Kyllä me juttuun tullaan.
Kahviteltiin samalla kun Jaakko kiusasi talon kolmea muuta koiraa. Juoksi pöytää ympäri niin kovaa kuin pienillä tassuilla pääsi. Pysähty välillä repimään tuolin nojalle pistämääni kaulaliinaa. Ja taas juostiin.

En löytänyt parkkipaikkaa eläinlääkärin edestä, joten auto jäi siihen. Paskat sakoista.
Eläinlääkäri oli jo vastassa. "Tänne päin".
Laskettiin mytty pöydälle. Pyyhkeiden keskeltä paljastui Jaakon pää. Päästä roikkui toinen silmä.

Lähdettiin kasvattajalta kotiin päin. -R- meni takapenkille Jaakon kanssa. Topi oli myös siellä. Jos se kusee autoon, niin sit kusee. Tossa on viltti. Pysähdyttiin matkalla pari kertaa pissalle.
-R- päätti, että kun päästään perille kirjoittaa hän aiheesta miehet ja nenän kaivuu otsikolla "400km nenän kaivuuta".
Taustapeilistä näin kuinka kolmikko nukkui. Jaakko kerällä -R-n sylissä.

Eläinlääkäri järkyttyi ja tuijotti Jaakkoa. Sitten sanoi avustajalle "tippaan ja nopeasti. Mikä tän on voinut tehdä". Jaakon pää oli turvonnut otsasta melkein kaksinkertaiseksi. Jaakko hengitti todella vaikeasti. Köhisi ja hengitti.
Shokissa. Se saattaa kuolla tähän. Sydän löi jo heikosti. Rauhoittavaa.

Tultiin myöhään illalla kotiin. Jaakko tervehti uusia kavereita. Nuuskuteltiin mielenkiinnolla puolin ja toisin. Asuntoa tutkisteltiin mielenkiinnolla. Löytyi leluja joita kiidäteltiin sinne tänne. Vesikippo vaikutti jotenkin pelottavalta. Samoin takapiha kylmältä. Paljon mukavampi pissata sisälle.
Topin heiluva häntä vaikutti mielenkiintoiselta ja juuri suuhun sopivalta. Topi oli asiasta toista mieltä ja ärähti pennulle. Jaakko pelästyi ja uikuttaen pyrki syliin. Tuota kaveria kantsii vältellä.
Mutta sitten olikin jo iltaruuan aika, joten mitä sitä murehtimaan. Alkoikin olemaan jo nälkä.

Rauhoittava lääke auttoi hieman. Jaakon sydämen lyönnit vahvistuivat. Mutta hengitystä ei oikein saatu tasaiseksi. Silmä oli menetetty. Toinenkaan ei reagoinut mitenkään. Todennäköisesti se sokeutuu. Röntgenkuvista näkyi, kuinka kallo oli murskana. Aivot olivat vahingoittuneet.

Syömisen jälkeen tein Jaakolle pedin sängyn viereen. Nukuin käsi Jaakon pedillä. Tunsin sen tasaisen hengityksen. Voi kuinka elämä onkin hieno juttu. Yöllä heräsin Jaakon ininään. Se halusi sänkyyn. Noh, tämän kerran, mutta varo ettet putoa. Se nukkui pienenä keränä kainalossa. Se oli niin pienen ja haavoittuvaisen näköinen. Älä huoli pikkuinen. Minä suojelen sinua kaikelta.

Lääkäri katsoi minuun. "Tässä ei ole enää kuin yksi asia tehtävissä." Onko ihan varma? Jos kuitenkin vielä katsottaisiin? "Noh, yritetään".

Aamulla heräsin rehelliseen paskan hajuun. Ai niin, pentu on talossa. Oikeasti, nautin kun sain kerätä skeidat ja pestä lattian. Itsekseni naureskelin, että kyllä se tästä vielä suruksi muuttuu. Tätä se on sitten seuraavat puoli vuotta.
Käytiin takapihalla tupakalla oikein porukalla. Topi ja Jaakko haistelivat toisiansa. Näytti siltä kuin niistä tulisi kaverukset.
Käytin isot ulkona ja valmistelin lähtöä Vatasen kanssa kisoihin. Jaakon pistin -R-n viereen nukkumaan.

"Ei tässä ole muuta tehtävissä. Olen todella pahoillani. Te voitte vielä ajaa Helsinkiin, mutta ne vain vahvistavat tämän".
Hyvä on. Olkoon näin.
Jaakko alkoi kouristelemaan. -R- hoputti hoitajaa.
Hitaasti Jaakon hengitys hiljeni. Sydän heikkeni ja löi viimeisen kerran.
Runneltu pentu pöydällä ei ollut enää Jaakko.
Kaikki oli vain unta. Kohta heräisin.

Meinasin ajaa kolarin kotimatkalla. Ja toisen. Vatanen edelleen auton takaosassa.

Kotona oli vastassa verilätäkkö. Polvet pettivät. Kaikki tuntui niin epätodelliselta.
Topi oli suljettu toiseen huoneeseen. Halusin nähdä sen. En vihannut sitä. En halunnut lyödä sitä. En huutaa sille. En tuntenut sitä kohtaan mitään. Halusin vain nähdä sen. Topi istui paikoillaan. Se ei yrittänyt tervehtiä, minkä se aina tekee. Istui vain ja tuijotti toisaalle.

Illalla Topi makasi vierellä. Teki mieli nousta ja potkia se paskaksi. Mutta mitä se olisi auttanut. Ei se olisi tuonut Jaakkoa takaisin. Miten voi vihata koiraa, joka ei edes ymmärrä mitä on tehnyt. Rapsutin sitä.

En vieläkään vihaa sitä. En ole sille edes ääntäni korottanut. Kyllä minä siitä pidän, kaikesta huolimatta.
Silti se välttelee minua.

Koko homma ei ole kenenkään vika. Asiat vain menivät näin.
Voi tietysti käyttää tuhat jos -sanaa. Jos oltaisiin tehty 999 asiaa toisin, niin se tuhannes asia olisi sitten ollut se ratkaiseva.

Jaakko (rek.nimi David Hasselhoff) syntyi Paraisilla 15.1.2005. Kuoli Hyvinkäällä 12.3.2005


Lainaa:
Hetken aikaa mietin, mikä olisi minulle se kaikkein tärkein greyesine. Taulu, patsas, Rutkun ensimmäinen mitali vai laserilla lasin sisään tehty 3D-kuva greyhoundeista? Jos oikein mietin asiaa ja olen rehellinen itselleni, niin se on vessapaperirullan hylsy. Aivan, mutta ei ihan mikä tahansa vessaparirullan hylsy.
Itse hylsy ei ole missään hyllyssä tai vitriinissä vaan ihan laatikossa poissa näkyvistä, mutta hyvässä tallessa kuitenkin. Ja joka ainut kerta, kun syystä tai toisesta törmään kyseiseen hylsyyn, niin elämä pysähtyy. Niin käy nytkin, kun hain sen hylsyn tähän hypisteltäväksi. Ja joka ainut kerta kyseiseen hylsyyn törmättäessä sitä miettii elämän epäoikeidenmukaisuutta. Miksi näin piti käydä? Miksi?
Hylsy on lytyssä. Se on hieman repalainen toisesta päästä. Pieniä hampaan jälkiä. Pieniä, jotka pieni greypentu on pienillä hampaillaan tehnyt. Paljon enempää ei pieni pentu ehtinyt tähän maailmaan tehdä, kun tuli toinen koira ja puraisi. Jaakko poistui keskuudestamme hetkeä myöhemmin eläinlääkärin pöydällä menehtyen saamiinsa vammoihin. Ei, en ole vieläkään päässyt tapahtumien ylitse.
Jaakko oli yhdistelmästä Nearest the Pin-Watlala ja olisi saanut rekisterinimekseen David Hasselhoff. Linjasta poiketen en pistä nyt kuvaa rakkaasta esineestä vaan siitä, josta tuo esine muistuttaa.


Kuva

_________________
https://twitter.com/MikkoPeel
http://instagram.com/mikkopeel/#


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: Pe Joulu 17, 2010 2:41 am 
Poissa
Finaalissa
Finaalissa
Avatar

Liittynyt: Su Huhti 06, 2008 3:56 pm
Viestit: 2246
Paikkakunta: keskellä Kainuun korpea
^ :cry: Kauniisti olette kirjoittaneet pienen Jaakon muistolle. Itku tuli vessapaperihylsykirjoituksen kohdalla, täytyy mennä halaamaan omia koiria.

En tiedä, voiko tuommoisesta koskaan päästä kokonaan yli. Mutta kovasti voimia selviytymiseen kuitenkin :lohdutus:

_________________
Magyar agar Zelda (FI MVA HeJW-13 JV-13 Hajnali Mendemonda)

lpkn Keira
3 x BAL + eksoottiset otukset

http://korpinlaulu.blogspot.fi/


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: Pe Joulu 17, 2010 3:01 am 
Poissa
Finaalin huipennus
Finaalin huipennus
Avatar

Liittynyt: Ma Syys 28, 2009 1:42 pm
Viestit: 4028
Paikkakunta: Tuusula
Mä olen Jaakon tarinan tainnut ennenkin täältä lukea ja taas tuli kyyneleet silmiin. En yhtään ihmettele ettei tuosta pääse yli, miten voisikaan? Hurja muistutus siitä että nämä meidän parhaat ystävät on vaan eläimiä, ja mitä kaikkea voi sattua vaikka olisi kuinka varovainen. :cry: Mikolle :hali:

Miten siihen tappaneeseen koiraan osaa suhtautua tuollaisen jälkeen? Ehkä tilanne on eri jos kyseessä on oma koira, mun suhtautuminen muuttui miehen siskon noutajanarttuun vaikka se "vaan" puri 10-viikkoista Leeviä. Ei se kunnolla ehtinyt napata mutta kuitenkin, maailman kiltein koira kävi suoraan iloisen, mielistelevän pennun päälle. Ei se ole enää sama koira mulle. (jälkeenpäin kyseinen koira on käyttäytynyt todella huolestuttavan mustasukkaisesti mm. ihmisvauvoja kohtaan, eli ilmeisesti mun varautuneisuus on ihan aiheesta. Kyllä se tykkää lapsista ja pennuista, kunhan ne ei tule sen laumaan.)

_________________
farkkupojat Sawhorse's Party On "Leevi" -09 & Siphra's Bark at the Moon "Ram" -11


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: Pe Joulu 17, 2010 12:45 pm 
Poissa
Rehellisesti Vanhapiika
Rehellisesti Vanhapiika

Liittynyt: To Loka 16, 2008 9:52 pm
Viestit: 3436
Itku tuli mullekin pikku-Jaakon tarinaa lukiessa, en voi edes kuvitella sitä tuskan määrää mitä pienen pennun menettäminen tuolla tavalla on tuonut. Eihän tuollaisesta voikaan selvitä koskaan. En uskalla edes miettiä miten olisin pystynyt eteenpäin ponnistelemaan, jos tuon nyt 4kk:n ikäisen kakaran olisin heti ensimmäisenä päivänä menettänyt, kun suren vieläkin vuosia sitten aikuisena edesmenneitä koiriani. :cry:

_________________
Ihmeitä tapahtuu ja siihen täytyy luottaa!

Unkarilaiset Impi, Elma, Laina, Oiva ja Aimo, mäyriäiset Osku, Olli ja Aune sekä ranskalainen lurppaturpa Uuno!


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: Pe Joulu 17, 2010 1:03 pm 
Poissa
Värisee surisee
Värisee surisee
Avatar

Liittynyt: Su Maalis 30, 2008 4:47 pm
Viestit: 1546
Paikkakunta: Mikkeli
Ihan kamalaa... :cry:

_________________
Kuva
saluki Kirman Yanda "Yanda"
afgaani Ingenue Tour de France "Loki"
OSH Delicatin Plena Luna & Delicatin Qincai


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
 Viestin otsikko: Re: koirien onnettomuudet ja tapaturmat....
ViestiLähetetty: Pe Joulu 17, 2010 8:05 pm 
Poissa
Vieheen perässä
Vieheen perässä
Avatar

Liittynyt: Ma Joulu 06, 2010 8:27 pm
Viestit: 233
Paikkakunta: Itä-Uusimaa
Muistan minäkin tuon mikkoP:n tarinan kuuden vuoden takaa :(

Huoh, pitikin eilen tuo lista mennä raapustamaan, tänään koira nimittäin kolhaisi silmäkulmansa johonkin ovenpieleen tms rappusissa -> kunnon haava silmän alla. Onneksi kipulääkejemmassa vielä riittää, tuo on sitten vielä maailman kipuherkin koirakin vielä.

Ebes, joo kyllähän tosta aika lista tulikin kun alkoi miettimään, en ees oo koskaan ajatellut että tällä olisi näitä jotenkin paljon :shockthink: mutta olihan niitä sitten kun alkoi listaamaan!

_________________
Unkarinvinttikoirat -09 ja -12
Osa-aika-laina whippetit -06 ja -10

Muistoissa rakkaat basenji-pojat, unkarinvintti-pojat ja etä-whippet neito


Ylös
 Profiili  
Vastaa lainaamalla  
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 43 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3

Kaikki ajat ovat UTC + 3 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Hyppää:  
Powered by phpBB © 2000, 2002, 2005, 2007 phpBB Group. Color scheme by ColorizeIt!
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com