Minä olen miettinyt, että koiran käytökseen vaikuttaa ihmisen mielentila ja myös luonne. Eli koira "myötäilee" ihmistä. Karkeesti sanottuna jos immeinen on pehmo, niin koira on pehmo. Jos taas immeinen on macho, niin koirakin on macho. Jos perheessä on eri luonteisia aikuisia, niin koira käyttäytyy ehkä erilailla jokaisen kanssa. Jos ihminen on epävarma, niin koirakin on epävarma. Meidän Jere oli vuoden ikäisenä meille tullessaan remmirähjä. Reagoi kaikkiin koiriin riuhtomalla ja rähisemällä. Pentuna tullut Haru taas on aina ollut sellainen, ettei koskaan hauku kenellekään, eikä edes kiinnitä erikoisemmin huomiota muihin koiriin remmilenkeillä.
Aloin Jeren kanssa tarkkailemaan koiran ja omaa mielentilaa. Jos olin itse varautunut, epävarma, kiukkuinen jne koira räyhäsi tai riuhtoi. Mutta sattui muutaman kerran, etten huomannut "nurkan takaa" tulevaa koiraa, enkä ehtinyt itse jähmettyä kauhusta tai tuttu koira/ihminen tuli vastaan, niin Jere ei reagoinut mitenkään "aggressiivisesti". Aloin rentouttamaan itseäni ennen ulosmenoa, ja yritin olla ihan oma itseni. Eli positiivinen, toiset huomioonottava, mukava (ehkä vähän omissa oloissa oleva) oma itseni

, jolloin Jerekin oli sellainen. Onkohan sellaista tutkimusta tehty, jossa katsotaan miten ihmisen luonne vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. eikä tää tarkoita sitä, että kukaan olisi huonompi kuin toinen, vaan joutuu tekemään erilailla töitä koiran eteen. Vaikka palkitsemaan ym. Toiset on luonnostaan sellaisia, ettei tarvi tehdä mitään kommervenkkejä koiran kanssa. Eri asia tietysti varsinainen koiran koulutus. Puhun siis tässä nimenomaan "päivittäisrituaaleista".