Voi Keviniä!

Toivottavasti saatte sen tilanteen hallintaan niin että koira voisi elää normaalia elämää.
Meillähän Cujon kanssa on mennyt kuin parhaissa satukirjoissa konsanaan. Se ei ole vuoteen syönyt kortisonia eikä siis muitakaan lääkkeitä. Toisin sanoen, Cujo söi kortisonia puoli vuotta. Viime kesänä Cujo osallistui maastokisoihin, ja oli kuumassa helteessäkin yksi parhaiten keliä sietäneistä.

Cujo elää siis täysin normaalia elämää. Juuri tällä viikolla käytiin verikokeissa, hematokriitti oli komeat 65.

Seuraavaksi on vuorossa kastraatio, koska kunto sallii nukutuksen. Cujo intoilee aika paljon narttujen perään, ja koska hormonitoiminta saattaa toimia laukaisevana tekijänä autoimmuunisairailla, haluan mä tietysti edes tämän yhden riskin poistaa. Cujolla oli paino alimmillaan 27 kg ja se oli ihan hirveän näköinen. Nyt paino on sille normaalissa 33 kg:ssa, ja lihakset on palanneet.
Cujo sairastui 12.7.2013. Ihan yhtäkkiä. Sillon mä en ikipäivinä olisi uskonut että me päästään tähän pisteeseen. Kaikki tieto mitä löyty oli vähintäänkin ahdistavaa, ja eniten löyty tarinoita niistä nopeasti kuolleista ja niistä joilla ei hoito ollut kauaa auttanut. Vaihteeksi mukavaa olla poikkeus sääntöön!! Tottakai koko ajan on pelko persiissä et kuinka käy, mutta toistaiseksi mä oon onnellinen siitä että Cujo tuli kuntoon ja tyytyväinen siitä että päätettiin kokeilla rankkaa lääkitystä. Nyt on jotenki enempi rauha sen asian kanssa että Cujo ei tosiaan välttämättä siihen vanhuuteen kuole, vaan IMHA voi tulla takaisin. Mutta nyt me on saatu lisäaikaa ja Cujo elää onnellista koiranelämää.