Yksi kasvattini sairastui hemolyyttiseen anemiaan muutama viikko sitten. Nyt kaivataan kaikki mahdollinen lisätieto ko. sairaudesta vinttikoirilla. Koiralle menee tällä hetkellä kortisoni isolla annoksella ja seuraavat kontrolliverikokeet on ensiviikolla.
Mikäli kyseisestä sairaudesta selviää, pystyykö vinttikoira elämään sen jälkeen normaalia vinttikoiran elämää? Toisin sanoen juoksemaan vapaana ja liikkumaan.
Entä ne tapaukset joissa on solunsalpaaja otettu käyttöön, millaisia sivuvaikutuksia on tullut? Ja onko niitä jouduttu käyttämään pitkään? Tai ne, jotka syövät kortisonia isolla annoksella pidempään? Pärjääkö joku minimiannoksella tai kokonaan ilman lääkkeitä? Onko sairaus uusinut, kuinka pian ja onko koira selvinnyt?

Kyseessä on 4,5 vuotias uros ja tottakai kaikki mahdollinen tehdään mikä on vielä koiran kannalta järkevää. Mutta tietysti mietityttää se, että missä menee raja koiran kannalta. Onko se kipeä vaiko vain väsynyt, kuinka paljon siihen on mielekästä pumpata lääkkeitä. Ja millaisista elinajoista puhutaan. Kaikki kokemukset ja tarinat ovat tervetulleita.

Olen saanut koiran omistajalta luvan laittaa kyselyä tänne.

Onko siltä punkkitaudit katsottu?

_________________
Besties Jäätelökesä
FI Ee Ch Jagodas Gingembre
Fi Kva-M DVM-13 CVM-14 Just Nosy Willow
Besties User Friendly

Piuhaputiikki, näyttelyhihnoja!

On katsottu. Hyvin pian sai tuon IMHA diagnoosin, ilmeisen selkeä tapaus.

Laitan sulle Ninni yv tietoa mistä voisit mahdollisesti saada jotain tietoa toisesta vinttarirodusta ko sairaudesta

_________________
How Wilful Hounds

Kiitos!

Tässä pentueessa on tosiaan sellainen tilanne että kahdella muulla koiralla on ai-sairaus (SLO) ja yksi menehtyi lymfoomaan viime vuonna. Lisäksi pentueen isällä on kaksi autoimmuunisairasta jälkeläistä Unkarissa erilinjaisen nartun kanssa. Toinen niistä jouduttu lopettamaan. Pentueen isä kuoli itse 8v iässä koska "veren kanssa oli ongelmia".

Toi on kyllä tosi rankka tilanne,kaikille .

Ja muutenkin noi AI-sairaudet ovat musta ihan kaikkein pelottavimpia kun ovat jotenkin niin salakavalia ja niin totaalisia .

Tsemppiä kaikille ao ,todella.

_________________
How Wilful Hounds

Kyseinen IMHA-koira on tosiaan mun Cujo, joten mullekin saa yv:nä laittaa linkkiä mikäli jotain infoa löytyy. Tällä hetkellä mennään nyt ellei päivä niin tunti kerrallaan koska pessimisti ei pety...ensi viikon labrojen jälkeen tietää taas vähän mikä on tilanne.

_________________
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita aiheuttamassa unkarilaiset Raju, Dina ja Rana.

Ikuisesti muistoissa ja sydämessä unkarilaispoika Cujo ja rhodesiankoira Rico <3

Mun saluki on sairastanut trombosytopeniaa kohta kaksi vuotta, ensimmäinen vuosi mentiin kortisonilla ja kun sairaus aktivoitui uudelleen otettiin kortisonin rinnalle Imurel.

Kortisonin sivuvaikutukset oli ilkeimmät silloin kun annostus oli suuri. Koira oli väsynyt, turvoksissa, nälkäinen ja läähättävä. Juominen ja pissaaminen pysyi aisoissa. Mutta heti kun lääkitystä pystyttiin vähentämään niin sitä mukaa helpottivat sivuvaikutuksetkin. Imurelista ei sivuvaikutuksia ole ollut. Iho on kuiva ja välillä hilseilevä, mutta sekin on pysynyt Megadermillä ja lisä vitamiineilla kohtuullisena, talvella tassut oli arat ja käytettiinkin tossuja melkein aina ulkoillessa. (tosin Simpu on aina inhonnut tassuihin tarttuvaa lunta)

Lääkityksen lopettamista meillä ei ole koskaan edes uskallettu harkita ja näillä annoksilla, Imurel kaksi kertaa viikossa ja kortisoni 5mg joka toinen päivä, sivuvaikutukset ovat pienet. Verikokeissa käydään nykyisin parin kuukauden välein.

Tsemppiä teille, alkuun lääkitys on kovaa ja ikävää, mutta toivotaan että pääsette pian sitä säätämään. Yksärillä saa myös lähestyä jos siltä tuntuu ja tuolla trombosytopenia ketjussa olenkin silloin kirjoitellut meidän sairauden vaiheita.

Onko ruokahalun lisääntyminen yksi kortisonin sivuvaikutuksista vai johtuiko se jostain muusta?

Kortisoni lisää ruokahalua, Simpun kohdalla tehtiin niin että ruokaa sai usein ja pienempinä annoksina. Jaksoi vähän paremmin lähteä ulkoilemaankin kun sai syödä ensin. Energiaa kuitenkin tarvittiin toipumiseen runsaasti. Meillä syötiin paljon kanaa ja kananmunia, helposti sulavaa ruokaa josta sai voimia

Elämä on jatkunut kohtuu normaalina toipumisen jälkeen, tietysti Simpulla on ikääkin huomattavasti enemmän kuin aloittajan kasvatilla (melkein 11v) joten kovin aktiivinen se ei ole enää luonnostaankaan. Jaksaa kuitenkin lenkkeillä ja vapaanakin pyrähtää omat lenkkinsä, joskus harvoin innostuu juoksemaan porukassa. Koordinaatio ei ole enää niin hyvä, varoo vähän itsekin joutumasta tilanteisiin joissa voi jäädä jalkoihin.

Miten aloittajan kasvatti mahtaa voida?

Tällä hetkellä tilanne on vakaa ja koiran vointi ok. Veriarvot kohentuneet ja imurelia ei ole ainakaan vielä tarvittu. Siltä tosin löydettiin suusta joku kummallisuus (leukaluu paistaa yhdestä kohtaa) jonka vuoksi olo oli huono hetkellisesti. Nyt menee antirobe ja kipulääke ja vointi kohentunut. Odottaa hammaslääkärille pääsyä. Onko kortisoni heikentänyt vastustuskykyä ja joku ikenessä ollut haava räjähtänyt käsiin, onko vaan sattumalta kaksi asiaa yhtä aikaa vai liittyvätkö toisiinsa jotenkin. On täysi mysteeri. Koira myös laihtui vaikka söi normaalisti. Se on saatu nyt loppumaan ja painoa takaisin useampi kilo.
Että tällä hetkellä tilanne on olosuhteisiin nähden suht hyvä.

Päivitystä tilanteeseen: viimeisimmissä verikokeissa tällä viikolla kaikki arvot olivat normaalit. Muutaman viikon aikana pudotetaan kortisoni kokonaan pois. Pidetään peukkuja että tilanne säilyy hyvänä! Cujon vointi on erinomainen, se on ihan normaali oma pirteä itsensä. Nyt on jo pidempään mennyt kortisonia 3/4 tablettia aamuisin eli 15 mg ja se siis puotetaan nyt veke.

_________________
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita aiheuttamassa unkarilaiset Raju, Dina ja Rana.

Ikuisesti muistoissa ja sydämessä unkarilaispoika Cujo ja rhodesiankoira Rico <3

Moikka!

Piti ottaa osaa tähän keskusteluun kun kolahti läheltä. Ihan liian läheltä, sillä meillä sairastuttiin myös trombosytopeniaan ja IMHA:an joulun alla. Vuorokaudessa terveestä nuoresta greyhoundista tuli kuolemansairas raasu. Pelottava sairaus todellakin kun iskee täysin varoittamatta ja niin totaalisesti. Aamupäivällä huomioin ensimmäiset oireet. Siitä kolmen tunnin päästä oltiin jo lääkärillä. Ja onneksi lähdettiinkin pian sillä tila oli jo vakava: Trombosyytit 17 ja hematokriitti 19,2. Kevin akoi saamaan heti kortisonia suonensisäisesti ja kotona antibioottia ja Prednisolonia 80mg päivässä. Ensimmäinen viikonloppu elettiin valmiustilassa siltä varalta että tulisi lähtö verensiirtoon.

Kevinin vointi heikko ja syöminen loppui täysin. Viikoon ei uponnut yhtään ruokaa ja kaikki mitä sain sen syömään oli ruiskulla "väkisin" syötetyt mössöt joita tein sauvasekoittimella. Vesikin meni ruiskulla suuhun. Kontrolleja oli aluksi 2-3 päivän välein ja Keviniltä ultrattiin myös perna ja vatsaontelo. Merkkejä kasvaimesta ei löytynyt, mutta hoitosuunnitelmaan tuli pernan poisto, kunhan kunto antaisi myöden. Onneksi viimein Kortisoni alkoi puremaan ja veriarvot nousemaan. Sitä myöden alkoi ruokakin maistumaan. Ensin vain parhaat herkut kelpasivat ja Kevin saikin ruokailla grillatulla kanalla ja muilla herkkuruoilla. Sitä myöden kun ruokahalu parantui siirryttiin normaaleihin ruokarutiineihin kera lisäravinteiden.

Kortisonin sivuvaikutukset olivat valtavat. Olin kyllä varautunut niihin, mutta silti oli järkytys miten nopeasti koira kuihtui. Lihakset katosivat ja painoa putosi 6 kiloa viikossa. Luut törröttivät jokapaikassa ja Kevin oli niin heikko että huojui kävellessä ja horjahteli pelkästä taputtamisesta. Juominen oli ihan hillitöntä ja pissalla piti käydä 3-4 kertaa yössä. Vahinkoja sattui sisällekin. Onneksi annosta päästiin laskemaan vähitellen ja sivuvaikutukset helpottivat.

Nyt sairastumisesta on kulunut melkein kuukausi ja kortisoniannos on puolittunut. Elämä on helpottunut ja veriarvot olivat viimekontrollissa oikein hyvät. Nyt lasketaan annostusta vielä 5mg/kahdessa viikossa ja pyritään pääsemään tavoitteeseen mikä olisi 10mg päivässä. Meille lääkäri sanoi suoraan etä Kevin jää lääkitykselle eikä kortisonin lopettamista kokonaan edes yritetä. Meitä se ei haittaa ja jos pärjätään pienellä annoksella jatkossa niin elämäkin on suht normaalia. Kisakoiraahan siitä ei kuitenkaan enää voi tulla.

Silloin kun meillä näytti todella huonolta, niin oli ihana lukea että Cujo on toipunut hyvin samasta sairaudesta. Tsemppiä ja hyvää vointia myös jatkossa komealle Cujolle (olen muuten bongannut herran joskus Hyvinkäällä) sekä huoltojoukoilleen!

_________________
Englanninvinttikoira Ch Best-Looking Balrog "Kevin"

Voi Keviniä! Toivottavasti saatte sen tilanteen hallintaan niin että koira voisi elää normaalia elämää.

Meillähän Cujon kanssa on mennyt kuin parhaissa satukirjoissa konsanaan. Se ei ole vuoteen syönyt kortisonia eikä siis muitakaan lääkkeitä. Toisin sanoen, Cujo söi kortisonia puoli vuotta. Viime kesänä Cujo osallistui maastokisoihin, ja oli kuumassa helteessäkin yksi parhaiten keliä sietäneistä. Cujo elää siis täysin normaalia elämää. Juuri tällä viikolla käytiin verikokeissa, hematokriitti oli komeat 65. Seuraavaksi on vuorossa kastraatio, koska kunto sallii nukutuksen. Cujo intoilee aika paljon narttujen perään, ja koska hormonitoiminta saattaa toimia laukaisevana tekijänä autoimmuunisairailla, haluan mä tietysti edes tämän yhden riskin poistaa. Cujolla oli paino alimmillaan 27 kg ja se oli ihan hirveän näköinen. Nyt paino on sille normaalissa 33 kg:ssa, ja lihakset on palanneet.

Cujo sairastui 12.7.2013. Ihan yhtäkkiä. Sillon mä en ikipäivinä olisi uskonut että me päästään tähän pisteeseen. Kaikki tieto mitä löyty oli vähintäänkin ahdistavaa, ja eniten löyty tarinoita niistä nopeasti kuolleista ja niistä joilla ei hoito ollut kauaa auttanut. Vaihteeksi mukavaa olla poikkeus sääntöön!! Tottakai koko ajan on pelko persiissä et kuinka käy, mutta toistaiseksi mä oon onnellinen siitä että Cujo tuli kuntoon ja tyytyväinen siitä että päätettiin kokeilla rankkaa lääkitystä. Nyt on jotenki enempi rauha sen asian kanssa että Cujo ei tosiaan välttämättä siihen vanhuuteen kuole, vaan IMHA voi tulla takaisin. Mutta nyt me on saatu lisäaikaa ja Cujo elää onnellista koiranelämää.

_________________
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita aiheuttamassa unkarilaiset Raju, Dina ja Rana.

Ikuisesti muistoissa ja sydämessä unkarilaispoika Cujo ja rhodesiankoira Rico <3