5-vuotiaan Vinttikoiran luonne muuttunut?

Thunder · **Liittynyt:** Ma Heinä 20, 2015 9:42 pm **Viestit:** 18

Hei kaikille tasapuolisesti.

Minulla on 5-vuotias vinttikoira-mix (kastroitu uros), jonka äippä on Whippet ja isä Italiaano.
Koira on nimeltään Dio, ja se on erittäin vilkas sekä välistä turhankin "ovela".

Ongelmaksi tuntuu eskaloituvan koirani suhde nykyiseen avopuolisooni, joka on ollut yhteisessä asunnossamme kohta 2-vuotta.
Dio ei tunnu millään hyväksyvän naista taloon, ja saattaa irvistellä ja murista ihan vain kun nainen on kävelemässä olohuoneesta keittiöön (Dio syö vain koiranruokaa, eikä sen sovi myöskään tulla keittiöön kun "ihmiset" tekevät siellä ruokaa, tai syövät - silloin oma paikka on oma peti). Dio saattaa jo alkaa "murista" ja irvistää jos avokki ohjaa jäntä uudelleen omaan petiin tai joutuu ohjaamaan koiraa ns. toistamiseen. Ikään kuin Dio ei vain halua totella tätä.

Dio on kerran purrut avokin käteen niin että piti mennä rokotus ottamaan sairaalaan varmuudeksi. Tämä tapaus sattui, kun kuivasin koiran tassuja ulkoa tultaessa. Dio rupesi valittamaan että " Mörr murr en jaksa tätä, voinko mennä" - Avokki oli vieressä ja murahti kovemmin että "Et mene" ( minä jatkoin kuivaamista pyyhkeellä), koira yritti kovemmin, ja sitten avokki yritti viedä kättä niskan päälle rauhoittamaan koiraa, niin Dio ilmeisesti luuli tätä hyökkäykseksi ja puri vikkelästi häntä käteen. Dio huomasi kyllä heti tehneensä väärin, mutta se kyllä sai myös kuulla siitä. Jälkeen päin kun mietin asiaa, niin muistelisin, että olin pyyhkeellä pitänyt koiran molempia tassuja paikallaan tämän tilanteen sattuessa. Voikohan olla että koira joutui pakokauhun valtaan?

Nyt viikonloppuna kävi tilanne, jossa Dio koira oli päässyt penkomaan ihmisten roskiksesta ( mökillä ) sille jotenkin arvokkaan ja hyvältä tuoksuvat chiliperunan palasen, ja avokkini riensi paikalle muristen ja komensi heti "jättämään" perunan pois ja tönäisi kädellään Dio-koiraa niskan korkeudelle. Tällöin Dio reagoi tähän agressiivisesti ja välittömästi näykkäsi käteen.
Mielestäni koira osasi jo valmistautua tähän liikkeeseen, koska se hivutti itsensä sellaiseen puolikaareen ja laski jo päätään hieman avokkia kohti kun tämä oli ihan vieressä. En ole ihan varma pudottiko koira pöllityn perunan palasen näykkäisyhetkellä, vai aikaisemmin.

Avokkini mukaan koira on arvaamaton ja hän ei osaa oikein arvioida että milloin on riski että koira näykkäisee tai puree. Omasta mielestäni kyseessä on erittäin alkukantainen koira, joka on "metsästyskoira" ja jolla on luontaiset vaistot selviytyä esim. ruoan suhteen. Itse kovasti korostan kehonkieltä, ja rauhallisena pysymistä ja myös tunnetilojen energioita. Jos päättää kääntää koiran ympäri rangaistukseksi, niin en minä pahemmin mieti tai pelkää - se vaan tapahtuu. Minulla ei myöskään ole ollut mitään ongelmia koirani kanssa. Vain kerran se näykkäsi naamasta kun olin kaivautunut sen peiton alle koiran omaan petiin hieman ärsyttämään sitä leikillä. Se oli täysin 100% Oma moka.

Nainen jonka kanssa seurustelen on fiksu, ja olemme alkaneet kovasti kouluttaa Vinttiä paremmille tavoille tämän kahden vuoden aikana. Eli ei sohvaa, ei sänkyä, vieraiden tullessa täytyy pitää maltti ja niitä mennään tervehtimään ihmisten jälkeen. Olemme opettaneet postin noutamisen, vierellä kävelyn, luoksetulon. Koira kulkee viimeisenä ovesta sisään ja ulos, kärsivällisyysharjoituksia sekä kommenosta haukkumiset sekä läjän temppuja.

Diolla on myös paljon "pelkoja", kuten ukkonen, ja vieressä rapisevat muovipussit- ja pahvilaatikot, pienet sähköjohdot, ( luuleekohan niitä käärmeiksi), halon hakkuun kova pauke ajaa sen myös pois. Eli käytännössä mielestäni kovin arkaluonteinen, mutta todella suurella egolla.

Fiksu tapaus siitä on kuoriutunut, ja riistavietti on erittäin vahva. Pallo on sen elämä, ja sen avulla motivoidaankin sitä tekemään asioita, toimintamalleja ja temppuja sekä ofcourse : juoksuttaa.
Jänikset ja oravat ovat sille juoksuliipasin, mutta yhtäkään se ei ole tappanut. Lintujenkin perään se vaan sännähtää häntä viuhuen, mutta ei tappaakseen. Diolla on hyvät ulkoilualueet, ja metsää riittää enemmän kuin metsähallitus kehtaa myöntää.
Muuten hänen aika kuluu kerrostalo-asunnossa sohvaperunoiden.

Voikohan olla mahdollista, että koirani ei luota minun lähellä olevaan naiseen?
Muistan, että olen lyhyen pätkän seurustellut erään toisen naisen kanssa jolla oli kiinan harjakoira - ja se koira oli ihan loppu ja raunio koska sen omistajalla oli mielenterveysongelmia. Dio yritti tällöin ottaa sen pomon paikan laumassa ja osoittaa harjikselle, ettei sen tarvi turhaan paiskia kaikkea hommaa. Omistaja luuli että Dio tahtoo tappaa/syödä sen koiran ja päätti ottaa kolinapurkin ja häkin jolla eristää koirat. Onneksi tätä kesti vain muutaman päivän ja sitten minulle riitti.

Voiko muutaman päivän negatiiviset kokemukset vaikuttaa niin vakavasti koiran psyykkeelle, että se esim päättää olla luottamatta naisiin jotka ovat ns. minua lähellä?

Me olemme kovasti pohtineet tätä asiaa koiran suhteen ja avokki on turhautunut ja minä koen olevani puun ja kuoren välissä.
Kaikki vinkit otetaan vastaan.

:taata:

ruusukvitteni · **Lähetetty:** Ti Heinä 21, 2015 11:29 am

Kuulostaa kuvauksen perusteella siltä, että koiran hermorakenteessa on vähän feelua ja terävyyttäkin löytyy. Tällainen koira voi helposti ahdistavissa tilanteissa käyttää niitä hampaita varsinkin, jos se tuntee olonsa uhatuksi. Koiralla on ilmeisesti taipumusta myös asioiden "omimiseen"?

Onhan varma, että koiralla ei ole kipuja? Nämä voivat näkyä aggressiokäyttäytymisenä. Usein koira ei näytä kipuja "omalle ihmiselle" vaan sitten vähän vieraammalle voidaan äristä. Esimerkiksi yksi edesmennyt koirani oli mielestäni outo ja minä en saanut siitä kotona mitään kipureaktiota raajoja taivutellessa, mutta eläinlääkäriä se meinasi purra heti kun vähänkin jalkaa väännettiin.

Netin välityksellä neuvominen on hieman riskaabelia, koska silloin ei näe miten omistaja/t koiransa kanssa toimii. Omistajalta voi helposti jäädä joitain asioita havaitsematta tai koiran eleitä/tunnetilaa ei mahdollisesti osata lukea. Tämän takia itse suosittelisin ottamaan yhteyttä johonkin ongelmakoirakouluttajaan, joka tulee kotiin arvioimaan tilannetta ja sen jälkeen vasta alkaa neuvomaan miten tilanteessa tulisi toimia. Näissä kouluttajissakin on sitten eroja - kolinapurkkikouluttajat eivät minusta ole oikea vaihtoehto muutenkin ääniherkän koiran kanssa työskentelyyn, näillä luultavasti vain pahennettaisiin tilannetta.

Jos ongelmakoirakouluttajan puoleen ei nyt kuitenkaan halua kääntyä, niin nyt lähtisi liikkeelle siitä, että lähdettäisiin rakentamaan sitä luottamusta koiran ja avopuolisosi välille sekä koiralle opetetaan luopumista.

Luottamusta voi lähteä rakentamaan niinkin yksinkertaisella asialla kuin koiran rauhallisella silittelyllä ympäri kehoa ja samalla koiralle syötetään nameja siitä, että se ottaa kosketusta vastaan. Aluksi koiraa silitetään selästä ja kylkien alueelta ja pikkuhiljaa siirrytään jalkoihin, varpaisiin, vatsanaluseen ja päähän. Jos koira alkaa jäykistellä alueelta toiselle siirryttäessä, niin palataan taaksepäin ja koiraa rauhoitellaan ja se palkataan, kun sen tunnetila rauhoittuu. Harjoitus päätetään aina rauhallisessa tunnetilassa olevaan koiraan ja tässä ei pidä liikaa kiirehtiä - jos koira ei aluksi siedä koko kropan kosketusta, niin sitten sitä ei vielä tehdä vaan edetään hiljalleen päivien kuluessa eteenpäin. Tässä koiralle osoitetaan, että ihmisen läsnäolo on mukava asia ja siitä ei tapahdu mitään pahaa.

Toinen asia mikä koiralle on nyt viimeistään opetettava, on luopuminen. Tämä ei tarkoita esineiden/ruuan ottamista suusta vaan sitä, että koira antaa ne vapaaehtoisesti. Tätä voi opettaa ruuan kanssa siten, että koiralla on puruluu tai ruokakippo edessä (harjoitteessa käytettävän alkuruuan ei kuitenkaan pidä olla liian hyvää) ja sen jälkeen mennään koiran viereen jonkun todella hyvän herkun kanssa ja houkutellaan koira luokse jonkun käskysanan kanssa, jolloin koiran huomio kiinnittyy omistajaan ja puruluu/ruokakippo jää hetkeksi rauhaan. Seuraavaksi koira vapautetaan takaisin puruluulle tai ruualle jonkun käskysanan kanssa. Tästä edetään taas pikkuhiljaa siten, että omistaja alkaa luopumisen yhteydessä koskea siihen luovuttuun asiaan ja koira palkataan samanaikaisesti luopumisesta, jonka jälkeen se vapautetaan ruualle. Seuraava askel on se, että koira luopuu käskysanalla, jonka jälkeen omistaja koskee ruokaan ja siitä palkka ja vapautus. Lopulta voidaan tehdä niin, että koira käsketään luopumaan ruokakiposta, sinne lisätään jotain parempaa herkkua ja koiran annetaan jatkaa ruokailua. Pikkuhiljaa vaikeusastetta voi lisätä käyttämällä vähän houkuttelevampia ruokia, mutta ideana on, että koira palkitaan AINA siitä luopumisesta alkuperäistä paremmalla herkulla ja koira päästetään AINA uudelleen syömään. Näin saadaan koira tarpeen tullen luopumaan myös kielletyistä herkuista.

Kolmanneksi koiralle olisi syytä opettaa oma paikka niihin tilanteisiin, joissa se alkaa irvistellä turhan tähden/joissa se alkaa omimaan jotain tilaa avopuolisoltasi. Oma paikka voi olla esimerkiksi koiran oma peti ja siellä koira saa sitten olla omassa rauhassa. Käsky lähdetään opettamaan ihan samalla tavalla kuin muutkin temput, eli käskysana ja palkkaus sinne minne koiran halutaan menevän jo alussa tähän kannattaa liittää vapautuskäsky, jolla koira saa tulla pois. Matkaa pidennetään pikkuhiljaa ja lopulta koira voidaan käskeä sinne omalle paikalle vaikka toisesta huoneesta ja samalla pidennetään myös paikallaan olo aikaa. Tämä on tosiaan hyödyllinen niihin tilanteisiin, joissa koira alkaa murista tai irvistellä. Koiraa ei näissä tilanteissa lähdetä provosoimaan varsinkaan fyysisellä komentamisella vaan koira yksinkertaisesti käsketään pois ja vapautetaan hetken päästä. Jos sama irvistely toistuu, niin koira taas pois. Kyllä se koira pikkuhiljaa hoksaa, että se irvistely johtaa paikalta pois käskemiseen. Jos koira on vapautettaessa rennossa mielentilassa, niin palkkaus.

Nämä nyt tulivat itselle mieleen, että mitä tuossa tilanteessa voi lähteä tekemään. Suosittelisin kuitenkin sitä ongelmakoirakouluttajaa.

annamanna · **Lähetetty:** Ti Heinä 21, 2015 11:40 am

Koirasi kuulostaisi olevan arka ja pelokas ja se paineistuu helposti ja reagoi itseensä kohdistuviin uhkiin aggressiolla ja sillä on matala toimintakynnys. Näin lyhyesti nyt, kun en ehdi muuta kirjoittamaan. Mulla on ollut hieman samansuuntaisia kokemuksia

ItalianG · **Lähetetty:** Ti Heinä 21, 2015 12:10 pm

Eipä oikeen lisättävää edellisiin, syyttäisin kyllä käytöksestä koiran hermorakennetta. Ei vinttikoiran kuulu olla arvaamaton enkä mä whippettiä ja italiaanoa pitäisi mitenkään alkukantaisina rotuina, jolla tuota voisi selittää.

Thunder · **Liittynyt:** Ma Heinä 20, 2015 9:42 pm **Viestit:** 18

Kiitos hyvistä vastauksistanne.
Onko teillä hyviä kontakteja ongelmakoirakouluttajiin Varsinais-Suomen alueella?
Mielellään juuri sellaisia jotka tietävät vähän vinttikoirista.

Thunder · **Liittynyt:** Ma Heinä 20, 2015 9:42 pm **Viestit:** 18

ruusukvitteni kirjoitti:

Onhan varma, että koiralla ei ole kipuja? Nämä voivat näkyä aggressiokäyttäytymisenä. Usein koira ei näytä kipuja "omalle ihmiselle" vaan sitten vähän vieraammalle voidaan äristä. Esimerkiksi yksi edesmennyt koirani oli mielestäni outo ja minä en saanut siitä kotona mitään kipureaktiota raajoja taivutellessa, mutta eläinlääkäriä se meinasi purra heti kun vähänkin jalkaa väännettiin.

Kolmanneksi koiralle olisi syytä opettaa oma paikka niihin tilanteisiin, joissa se alkaa irvistellä turhan tähden/joissa se alkaa omimaan jotain tilaa avopuolisoltasi. Oma paikka voi olla esimerkiksi koiran oma peti ja siellä koira saa sitten olla omassa rauhassa. Käsky lähdetään opettamaan ihan samalla tavalla kuin muutkin temput, eli käskysana ja palkkaus sinne minne koiran halutaan menevän jo alussa tähän kannattaa liittää vapautuskäsky, jolla koira saa tulla pois. Matkaa pidennetään pikkuhiljaa ja lopulta koira voidaan käskeä sinne omalle paikalle vaikka toisesta huoneesta ja samalla pidennetään myös paikallaan olo aikaa. Tämä on tosiaan hyödyllinen niihin tilanteisiin, joissa koira alkaa murista tai irvistellä. Koiraa ei näissä tilanteissa lähdetä provosoimaan varsinkaan fyysisellä komentamisella vaan koira yksinkertaisesti käsketään pois ja vapautetaan hetken päästä. Jos sama irvistely toistuu, niin koira taas pois. Kyllä se koira pikkuhiljaa hoksaa, että se irvistely johtaa paikalta pois käskemiseen. Jos koira on vapautettaessa rennossa mielentilassa, niin palkkaus.
.

Me varataan ihan ensin aika eläinlääkärille, koska kyllä tuo koira menee pusikossa ja kivikossa kuin nuoli.
Varsinkin pallon perässä se varmasti kolhii itseään jatkuvasti. Muutamia vuosia sitten Dio söi ilmeisesti rotanmyrkkyä ja koira meinasi mehentyä. Sen jälkeen tavallisen koiran ruoan syöttäminen on ollut haastavaa, ja koira syö hieman hankalammin / nirsommin. Mutta on kuitenkin terve. En tiedä sitten että onko sillä tullut jotain kipuja joita en tosiaan ole huomannut.

Dio on usein myös vanhemmillani ja perheessä on muutama nuori lapsikin. Ne kyllä leikkivät paljon koiran kanssa enkä ole saanut mitään kommenttia että Dio olisi kärttyisä heillekkään.

Silloin kun leikkii Dion kanssa, niin koira on todella leikkisä ja iloinen saamastaan huomiosta.
Ongelmaksi koituu enemmän juurikin käskyn kuunteleminen ja sen suorittaminen loppuun asti.

"Oma Peti" - komennolla koira saattaa mennä omaan petiin minuutiksi ja sitten se sieltä luikertelee puoliksi ulos ja on vähän "hähää idiootit", ja sitten se komennetaan takasin sinne petiin tiukemmin, niin se saattaa murista että " Joo joo joo".
Tai sitten Dio saattaa hieman liikauttaa korviaan ja ignooraa annetun käskyn. Sitten kun tullaan siihen iholle ja näytetään tuimalta ja ohjataan sinne petiin tai toimeenpannaan komento niin koira saattaa näyttää hampaitaan ja alkaa "murisemaan".

Minua Dio kyllä kuuntelee mutta juuri tuo käskyn toteutus tuntuu olevan arpomista.
Useampaan kertaan ei komenneta. Yleensä vain kerran, ja sen jälkeen otetaan esim hihna ja ohjataan koira petiin. Vapautetaan sitten esim. kun ollaan itse syöty.

Muistan myös ajan jolloin koira oli sohvalla ja sängyllä. Jos siihen liian kiinni meni niin rupesi murisemaan. Sama jos komensi alas - niin ei välttämättä suostunut lähtemään ilman vastarintaa. Sitten me päätettiin ottaa sängyt, sohvat yms kokonaan häneltä pois. Mutta kyllä se Dio varmasti sohvalle menisi jos saisi mahdollisuuden

se on sen verta mukavuudenhaluinen yksilö. Oma peti sille on kuitenkin priimaa kamaa, ja pehmoinen ja vielä hyvä peittokin.

Me myös ruvetaan tekemään tuota luopumista paremmin.
Yleensä tavallisen koiran ruan kohdalla se oikein toivoo että " Tulkaa ja ottakaa toi nappula pois ja korvatkaa se sisäfileellä".
Ollaan testattu Canaganit, Taste of Wildit, ja vaikka mitkä. Paras tähän asti on ollut ehkäpä Royal Caninin puppy ( pieni rasvainen nappula). Tavallinen Royal Canin ( Iso nappi) ei oikein mene. Sama oli Canaganin kanssa. Small breed meni pari vuotta hyvin kaupaksi, mutta isompi nappula ei.

Märkäruoka menee suoraan läpi, ja sitten on paskaa joka nurkassa.
Peruna ja vehnä aiheuttaa kans vähän samaa, joten niitä ei anneta ollenkaan.

Välillä tehtiin omat ruoat koiralle, mutta ei niitä saa aina reissuun mukaan, niin yritetään pitää nyt pelkästään tuo oma nappi.

mur · **Lähetetty:** Ti Heinä 21, 2015 1:43 pm

Ruusukvitteni vastasi fiksusti mielestäni.
Koiralla on valmiiksi huono hermorakenne ja puolisosi on paineistanut koiran ikävään tilanteeseen yrittämällä olla sen johtaja ja luullen,että koiran nyt vain pitää totella häntä kun "johtaja käskee". Koira ei ole ymmärtänyt ja pitää ko. ihmistä vaan outona hyökkääjänä.
unohtakaa koko johtajuushomma ja harjoitelkaa nameilla luopumista,omaa paikkaa jne. Ja varsinkin kivoja temppuja,etenkin puolisosi..namittamalla ja koiraa yhtään painostamatta. Anna hänen lenkittää koiraa valvonnassasi. Ja älä anna hänen kieltää koiraa,ainoastaan ohjata koiraa sille OPETETUILLA käskyillä ja vaikka nameilla pyytämällä. Älkää missään nimessä menkö millekään johtajuus-ongelmakoirakouluttajalle tuossa tilanteessa vaan etsikää posiitivista ehdollistamosta käyttävä kouluttaja. Kolinapurkit ovat myrkkyä tuollaiselle koiralle.

Thunder · **Liittynyt:** Ma Heinä 20, 2015 9:42 pm **Viestit:** 18

Eli minä myös vahvistan omaa johtajuuttani, ja olen kyllä ollut hieman sormien läpi katsova joidenkin sääntöjen kanssa. Avokki tietysti tiukempana persoonana korjasi tilanteita, ja jos koira nyt yhdistää avokin aina siihen että "öööö nyt tulee turpaan", niin eihän se ole hyvä juttu ollenkaan. Eli pistän avokin nyt vahvistamaan näiden kekinäistä suhdetta ilman komentamista, ja minä teen kaikki käskyt.

+ soitto eläinlääkäriin ja tsekataan dogi mahdollisten kipujen varalta.

Thunder · **Liittynyt:** Ma Heinä 20, 2015 9:42 pm **Viestit:** 18

Avokki on myös yleensä ollut se, joka antaa ruoan ja palkitsee koiraa jo ennestään, mutta se meni vähän turhan pitkälle sillä Dio rupesi pompottamaan ja komentamaan häntä. Itse en pahemmin anna herkkuja koiralle ja lelut annan sitten kun päätän että nyt leikitään.
Tylsistymään koira ei kuitenkaan pääse. Se on varma.

mur · **Lähetetty:** Ti Heinä 21, 2015 5:51 pm

Kannattaa alkaa antamaan ja syöttää vaikka koiran toinen ruoka (jos syö kahdessa osassa) temppuilun ja noiden yllämainittujen juttujen opettelussa ns. nameina. Nää on niitä juttuja,joilla sen siteen saa koiraan ihan erilaiseksi ja alkaa takuulla tykätä puolisostasi ja suhde häneen muuttuu. Silloin koira saa myös ruuan palkkiona ja sen antaminenkin muuttuu. En usko,että koiraa yrittää pomottaa,vaan ongelmat on nyt muissa jutuissa.

Wonderi · **Lähetetty:** Ti Heinä 21, 2015 8:18 pm

Minkälaisella äänensävyllä komennatte koiraa? Säikyn/kolinaherkän/äkkinäisen koira saattaa säikähtää jämäkästi sanotuista käskyistä. Ihmettelen valtavaa osaa koiranomistajista kun käskyttävät koiriansa armeijatyyliin tai jopa karjuen. Herkälle koiralle paljon paremmin toimii ystävällisen pehmeän positiivisesti sanottu viesti. Sen sijaan että komennetaan "POIS SIELTÄ" voi iloisen ystävällisesti huijata koiran siirtymään jonkun kivan asian pariin. Ehkä puolisollasi on huomaamattaan äkkinäinen tyyli komentaa tai katsoa koiraa?

Sanoit että koira ei saa mennä mm. sohvalle vaan joutuu pysymään lattian tasolla. Joka taloudessa on toki omat säännöt missä koira saa olla ja missä ei, mutta saattaisiko enempi sylikkäin köllöttely auttaa parantamaan koiran tunnelmia. Whippetit ja italiaanot tykkäävät yleensä kovasti vierihoidosta.

Mulla on täällä vähän samalla tavalla huonohermoinen koira, sillä erolla että se ei ole koskaan tehnyt naarmuakaan ihmisiin hampaillaan. Se valikoi tarkkaan kenen kanssa ollaan kavereita ja kenen ei. Se säpsyy heti jos tulee liian äkäistä kommunikointia.

Annis · **Lähetetty:** Ke Heinä 22, 2015 9:11 am

Hurjan hyviä vinkkejä tullut niin monelta.
Lisään vielä, että käskytystilnteessa kädet aina pois näkyviltä. Ts. Ei tarttumista, siirtelyä tms.

Thunder · **Liittynyt:** Ma Heinä 20, 2015 9:42 pm **Viestit:** 18

On tosi mukavaa kun jengi aktivoituu auttamaan tässä asiassa

Olen taas ymmärtänyt että käskyn pitää olla jämäkkä, ja jos pitää liian kiltin äänensävyn niin koira saattaa ehdollistaa sen helposti.
En ole huutanut koiralleni käskyjen yhteydessä, mutta käsky kuitenkin on aina napakka. Sen toteutuksen jälkeen (kun koira menee omaan petiin) olen taas antanut kehuja.

Olen myös huomannut, että jotkut komentavat koiraa tarttumalla esim. rullattuun aikakausilehteen ja osoittamalla sen avulla mitä koiran tulee tehdä. Mikäköhän tuossa on se pointti? Käden pois jättäminen komennoissa on minulle aika uusi juttu jota en ole ollut ajatellut aikaisemmin. "Istu" olen pitänyt etusormen ylhäällä, "Maahan" liutan avokämmentä hieman alaspäin, "Odota" on kämmenpohja koiraa päin yms.

Me kyllä vietetään aikaa myös lattialla yhdessä. Peuhataan ja silitellään ja annetaan puruluita oikein kädestä yms.

Tosi hyviä niksejä on tullut, ja pitää kyllä ihan rustaa ylös paperille.
Kiitos vain ihmiset! :hali:

ruusukvitteni · **Lähetetty:** Ke Heinä 22, 2015 10:25 am

Käsiohjaus käskyjä antaessa on ihan jees, mutta käden käyttäminen komennon jatkona ei ole. Eli hyvin voit jatkossakin käyttää noita käsimerkkejä, kun käsket koiran maahan tms, mutta tilanteissa joissa koira on aggression kynnyksellä ja sitä joudutaan jostain syystä komentamaan esim. vaihtamaan paikkaa, niin silloin ei mennä ottamaan koiraa niskasta, laiteta kättä koiran yläpuolelle tms. Nämä vain provosoivat koiraa sillä ne ovat koiran kannalta katsottuna uhkaavia elkeitä ja koira, jolla on alhainen purukynnys, alkaa tuossa tilanteessa varmasti puolustaa itseään.

Rullatun aikakausilehden käyttäminen komentaessa on ihan höpöhöpöä. Nuo ihmiset usein mäjäyttävät sitä koiraa sillä lehdellä, jos koira ei tottele ja näin ei todellakaan pidä toimia. Kun loppuu taito, alkaa väkivalta.

Se piti vielä sanomani, että Wonderilla on oikeasti ihan hyvä pointti tuossa äänensävyasiassa. Jos koira osoittaa aggression merkkejä, omistaja voi toiminnallaan joko nostaa tai laskea koiran kierroksia. Jos aletaan äristä takaisin joitakin käskysanoja, niin koira voi kerätä lisää sitä aggrea. Sen sijaan jos ollaan ihan muina miehinä, että meeppä pois nyt tai kutsutaan koira iloisella äänensävyllä luokse, koira ei ainakaan saa nostettua lisää kierroksia omistajan omasta mielentilasta.
Minusta kyse ei nimittäin teidän tapauksessanne ole johtajuusongelmasta (vintit omien kokemusten mukaan harvoin ovat kovin dominantteja ainakaan ihmistä kohtaan) vaan koira on yksinkertaisesti epävarma, joten "johtajuutta" ei ole tarvis vahvistaa vaan pelkästään koiran luottamusta omistajiinsa.

ruusukvitteni · **Lähetetty:** Ke Heinä 22, 2015 10:42 am

Pöh, en enää ehtinyt muokata viestiä, mutta noista ongelmakoirakouluttajista piti vielä sanomani: Sen kummempia vinkkejä en sieltä päin noista kouluttajista osaa antaa kuin älkää ainakaan menkö PEVI-kouluttajan ohjaukseen. Jos teidän alueellanne on joku koira-aiheinen facebookryhmä, niin siellä voi kysyä suosituksia ongelmakoirakouluttajista ja sitten ottamalla yhteyttä kouluttajiin ja keskustelemalla heidän koulutusmetodeistaan ja kertomalla teidän koirastanne, selviää sitten kuka voisi teitä parhaiten auttaa. Kouluttajia on moneen junaan, joten sen sopivan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa.

5-vuotiaan Vinttikoiran luonne muuttunut?

Paikallaolijat