Hei kaikille tasapuolisesti.
Minulla on 5-vuotias vinttikoira-mix (kastroitu uros), jonka äippä on Whippet ja isä Italiaano.
Koira on nimeltään Dio, ja se on erittäin vilkas sekä välistä turhankin "ovela".
Ongelmaksi tuntuu eskaloituvan koirani suhde nykyiseen avopuolisooni, joka on ollut yhteisessä asunnossamme kohta 2-vuotta.
Dio ei tunnu millään hyväksyvän naista taloon, ja saattaa irvistellä ja murista ihan vain kun nainen on kävelemässä olohuoneesta keittiöön (Dio syö vain koiranruokaa, eikä sen sovi myöskään tulla keittiöön kun "ihmiset" tekevät siellä ruokaa, tai syövät - silloin oma paikka on oma peti). Dio saattaa jo alkaa "murista" ja irvistää jos avokki ohjaa jäntä uudelleen omaan petiin tai joutuu ohjaamaan koiraa ns. toistamiseen. Ikään kuin Dio ei vain halua totella tätä.
Dio on kerran purrut avokin käteen niin että piti mennä rokotus ottamaan sairaalaan varmuudeksi. Tämä tapaus sattui, kun kuivasin koiran tassuja ulkoa tultaessa. Dio rupesi valittamaan että " Mörr murr en jaksa tätä, voinko mennä" - Avokki oli vieressä ja murahti kovemmin että "Et mene" ( minä jatkoin kuivaamista pyyhkeellä), koira yritti kovemmin, ja sitten avokki yritti viedä kättä niskan päälle rauhoittamaan koiraa, niin Dio ilmeisesti luuli tätä hyökkäykseksi ja puri vikkelästi häntä käteen. Dio huomasi kyllä heti tehneensä väärin, mutta se kyllä sai myös kuulla siitä. Jälkeen päin kun mietin asiaa, niin muistelisin, että olin pyyhkeellä pitänyt koiran molempia tassuja paikallaan tämän tilanteen sattuessa. Voikohan olla että koira joutui pakokauhun valtaan?
Nyt viikonloppuna kävi tilanne, jossa Dio koira oli päässyt penkomaan ihmisten roskiksesta ( mökillä ) sille jotenkin arvokkaan ja hyvältä tuoksuvat chiliperunan palasen, ja avokkini riensi paikalle muristen ja komensi heti "jättämään" perunan pois ja tönäisi kädellään Dio-koiraa niskan korkeudelle. Tällöin Dio reagoi tähän agressiivisesti ja välittömästi näykkäsi käteen.
Mielestäni koira osasi jo valmistautua tähän liikkeeseen, koska se hivutti itsensä sellaiseen puolikaareen ja laski jo päätään hieman avokkia kohti kun tämä oli ihan vieressä. En ole ihan varma pudottiko koira pöllityn perunan palasen näykkäisyhetkellä, vai aikaisemmin.
Avokkini mukaan koira on arvaamaton ja hän ei osaa oikein arvioida että milloin on riski että koira näykkäisee tai puree. Omasta mielestäni kyseessä on erittäin alkukantainen koira, joka on "metsästyskoira" ja jolla on luontaiset vaistot selviytyä esim. ruoan suhteen. Itse kovasti korostan kehonkieltä, ja rauhallisena pysymistä ja myös tunnetilojen energioita. Jos päättää kääntää koiran ympäri rangaistukseksi, niin en minä pahemmin mieti tai pelkää - se vaan tapahtuu. Minulla ei myöskään ole ollut mitään ongelmia koirani kanssa. Vain kerran se näykkäsi naamasta kun olin kaivautunut sen peiton alle koiran omaan petiin hieman ärsyttämään sitä leikillä. Se oli täysin 100% Oma moka.
Nainen jonka kanssa seurustelen on fiksu, ja olemme alkaneet kovasti kouluttaa Vinttiä paremmille tavoille tämän kahden vuoden aikana. Eli ei sohvaa, ei sänkyä, vieraiden tullessa täytyy pitää maltti ja niitä mennään tervehtimään ihmisten jälkeen. Olemme opettaneet postin noutamisen, vierellä kävelyn, luoksetulon. Koira kulkee viimeisenä ovesta sisään ja ulos, kärsivällisyysharjoituksia sekä kommenosta haukkumiset sekä läjän temppuja.
Diolla on myös paljon "pelkoja", kuten ukkonen, ja vieressä rapisevat muovipussit- ja pahvilaatikot, pienet sähköjohdot, ( luuleekohan niitä käärmeiksi), halon hakkuun kova pauke ajaa sen myös pois. Eli käytännössä mielestäni kovin arkaluonteinen, mutta todella suurella egolla.
Fiksu tapaus siitä on kuoriutunut, ja riistavietti on erittäin vahva. Pallo on sen elämä, ja sen avulla motivoidaankin sitä tekemään asioita, toimintamalleja ja temppuja sekä ofcourse : juoksuttaa.
Jänikset ja oravat ovat sille juoksuliipasin, mutta yhtäkään se ei ole tappanut. Lintujenkin perään se vaan sännähtää häntä viuhuen, mutta ei tappaakseen. Diolla on hyvät ulkoilualueet, ja metsää riittää enemmän kuin metsähallitus kehtaa myöntää.
Muuten hänen aika kuluu kerrostalo-asunnossa sohvaperunoiden.
Voikohan olla mahdollista, että koirani ei luota minun lähellä olevaan naiseen?
Muistan, että olen lyhyen pätkän seurustellut erään toisen naisen kanssa jolla oli kiinan harjakoira - ja se koira oli ihan loppu ja raunio koska sen omistajalla oli mielenterveysongelmia. Dio yritti tällöin ottaa sen pomon paikan laumassa ja osoittaa harjikselle, ettei sen tarvi turhaan paiskia kaikkea hommaa. Omistaja luuli että Dio tahtoo tappaa/syödä sen koiran ja päätti ottaa kolinapurkin ja häkin jolla eristää koirat. Onneksi tätä kesti vain muutaman päivän ja sitten minulle riitti.
Voiko muutaman päivän negatiiviset kokemukset vaikuttaa niin vakavasti koiran psyykkeelle, että se esim päättää olla luottamatta naisiin jotka ovat ns. minua lähellä?
Me olemme kovasti pohtineet tätä asiaa koiran suhteen ja avokki on turhautunut ja minä koen olevani puun ja kuoren välissä.
Kaikki vinkit otetaan vastaan.
